Joululahjapakettiin ja pöydälle/kaulaan

Joululahjastressi ei ole vielä iskenyt, mutta on jo ihan selvästi ovella (niinkuin itse joulukin jo joidenkin hätähousujen mielestä..)...Stressin tuloa selättämään on ihan hyvä tehdä listoja siitä, mitä kullekin on ajatellut hankkivansa. Siis pahinta ja turhauttavintahan on joutua lahjaostoksille ilman mitään koordinaatteja ja ideoita. Ylipäänsäkin lahjaostokset olisi kiva pystyä välttämään - varsinkin aikuisille kaikkein parhaat lahjat ovat itsetehtyjä. Tätä mieltä olen - ajatuksena ne omatekoiset lahjat lapsillekin ovat kauhean kivoja, mutta omat taidot eivät kyllä riitä kuin pehmeisiin paketteihin, ja kovat paketithan ne aina lapsista parhaita ovat!

Hahtuvaliina ja kaarnahiutaleet

Aikuisille sen sijaan voi leipoa, askarrella ja näpertää kaikenlaista. Jo tekemisestä saa hyvän mielen, ja jos omasta paketistani löydän jotain toisten itse tekemää, olen ihan myyty!

Viime joulun alla ystäväni opetti tekemään hahtuvalangasta hurmaavan harsoisen huovutetun kaitaliinan, joka sopii myös hartia- tai kaulaliinaksi. Ihana (ja ihanan helppotekoinen) liina jäi omaan käyttöön ja somistikin viime vuonna joulupöytäämme, mutta täksi jouluksi ajattelin näpertää liinan tai kaksi myös pukinkonttiin. 

Tarvikkeet:

hahtuvalankaa 

lakanakangasta

pyykinpesukone

 1. Levitä lakanakangas pitkälle ruokapöydälle tai vaikka lattialle.

2. Hahmottele,  minkä levyisen ja -pituisen liinan haluat tehdä. Mitään merkintöjä ei tarvitse välttämättä tehdä, ellei ole jotkut tarkat mitat.

3. Keri lankakerää auki hahmottelemasi liinan kokoiselle alueelle niin, että langasta muodostuu lakanan päälle verkkomaista kuviota, jossa langat "risteilevät" toistensa päältä. Lankaa siis levitellään lakanan päälle auki vähän sikin sokin, mutta sitä voi myös toki asetella haluamallaan tavalla säännöllisemmin. Kannattaa katsoa, ettei mihinkään kohtaan "liinaa" jää isoa reikää, ts. aluetta, johon ei ole levitetty lankaa.

HUOM! Koska liina saa muotonsa ja kuvionsa siitä, että risteävät ja päällekkäin menevät langat huopuvat toisiinsa kiinni, kannattaa katsoa, etteivät langat jää kovin monessa kohtaa irralleen viereisistä langoista. Varsinkin liinan reunoissa on hyvä olla tarkkana, muuten tulee kovin risareunainen liina.

4. Kun lanka on aseteltu halutulla tavalla, kääri varovasti lakana tiukalle rullalle niin, että lankasommitelma eli tuleva liina/huivi jää sen sisään.

5. Solmi lakanapötkö tiukasti parista kolmesta kohdasta langalla kiinni. Tämä lanka voi olla mitä tahansa lankaa.

6. Pese pötkylä pesukoneessa vähintään kuudessakympissä.

7. Katkaise/avaa langat lakanapötkön ympäriltä ja avaa pötkö varovasti! Jostain kohdin hahtuvalanka on voinut jäädä lakanakankaaseen kiinni ja se pitää irrottaa niin, ettei samalla kuitenkaan vahingossa repäise reikää liinan verkkokuvioon.

8. Voilà - omatekoinen käsityösi on valmis! Jos haluaa, valmiin liinan voi prässätä kostean kankaan alla silitysraudalla.

Talo Ranskassa

Kuinka viedään perhe kuukaudeksi ulkomaille arkea elämään? Ja miksi?

Kuten olen hieman valottanut aiemmissa postauksissa (mm. tässä)*, perheemme esikoinen on neljän vuoden iästä asti käynyt ranskankielistä päiväkotia. Takana on siis kohta puolitoista vuotta arkista päiväkotiranskaa. Jos kaikki menee kielen puolesta hienosti, kaupungissamme on mahdollisuus jatkaa myös ranskankieliseen perusopetukseen. Koska perheemme on täysin suomenkielinen, tuntuu, että lisäharjoitusta kielen oppimiselle tarvitaan, että "lisäkielestä" voisi lapselle oikeasti tulla muutakin kuin putkeen luetellut viikonpäivät ja numerot 1-10.

Tänä vuonna syntyi päätös: kerätään kimpsut ja kampsut ja lähdetään Ranskaan! Mikä olisi sen parempi ja luonnollisempi tapa saada kunnon kielikylpy. Psst. Esikoisen lisäksi kielikylvyn tarpeessa on myös äiti. Enkä pistä yhtään pahakseni pidentää kevättä (ja pinnaa) Välimeren tuntumassa...

Ensi huhtikuussa nelihenkinen perheemme muuttaa Etelä-Ranskaan kuukaudeksi. Ja miten, se selviää jatkossa...C'est super, une maison en France!


* kaikki päiväkotia koskevat postaukset löytyvät tunnisteella kielet!

Ilmanvaihtokanavat puhtaaksi!

Sellainenkin asia on olemassa kuin ilmanvaihtokanavat ja niiden nuohous, ja nyt meille pitäisi se nuohous hankkia. Asia nousi ns. tapetille, kun taloyhtiöömme hankittiin juuri uudet ilmanvaihtokoneet. (Möhkäle odottaa asentamista takkahuoneessa). Lisäksi haetaan ratkaisua viisivuotiaan esikoisen pitkittyneelle yskälle, ja netistä tietoa haettuani esimerkiksi Sisäilmayhdistyksen sivuilta päädyin siihen, että kaikki mahdolliset yskänaiheuttajat on eliminoitava. Huono sisäilma voi olla yksi tekijä. Ja johan se nuohous on aika tilatakin - joidenkin lähteiden mukaan ilmanvaihtokanavien puhdistus kannattaa tehdä kymmenen, toisten viiden vuoden välein. Ainakaan meidän aikanamme eli kuuteen vuoteen puhdistusta ei ole tässä talossa tehty kertaakaan.

Sisäilmamestareiden sivuilta:
Puhdas ja toimiva ilmastointijärjestelmä on puhtaan sisäilman perusedellytys. Ilmastointijärjestelmän tarkoitus on poistaa syntyneet epäpuhtaudet rakennuksesta ja tuoda raikasta ja puhdasta ilmaa hengitettäväksi.

Epäpuhtauksia sisäilmaan syntyy esimerkiksi ihmisten toimintojen seurauksena, huonekaluista ja rakennusaineista vapautuneina kemikaaleina, sekä maaperästä vapautuvina kaasuina kuten radonina. Riittämättömien tai likaisten suodattimien johdosta voi sisäilmaan päästä ulkoilman epäpuhtauksia ja siitepölyjä.

Huonon sisäilman aiheuttamat terveyshaitat ilmenevät erilaisina oireina ja sairauksina. Näitä ovat esimerkiksi hengitysteiden, silmien ja ihon ärsytys, päänsärky, väsymys, kuumeilu ja hengitystieinfektiot sekä pitkäaikaissairaudet, kuten astma.

Köh ja höh. Lähetin pari tarjouspyyntöä eri firmoihin ja nyt odotellaan vastauksia. Yhden yrityksen sivuilla oli kätsy laskuri, jolla voi laskea palvelun hinnan heidän tekemänään. Yli viisisataa euroa tuli hinnaksi, ja kotitalousvähennyksen jälkeen maksettavaa jäisi himpun verran alle neljäsataa. Saas nähdä, mitä muilla!

Keittiön (tulevat) kulmakivet?

Aiemmassa postauksessa kävin läpi keittokirjoja, jotka ovat jääneet omassa keittiössäni vakiokäyttöön. Aina kuitenkin julkaistaan uusia, ihania keittokirjoja, joita olisi pakko saada kokeilla! Vaikka muuten kannatankin kirjojen lainaamista kirjastosta, keittokirjojen lainaaminen ei tunnu ollenkaan oikealta. Reseptien ylöskirjoittaminen jäisi näin laiskalta ihmiseltä tekemättä (ja niistä reseptilappusista tulisi ihan rumiakin), eikä meillä ole skanneria, jolla voisi sukkelaan kopsata lemppariohjeita.

Pitemmittä puheitta toivelistani keittiön tulevista kulmakivistä:

Anna ja Fanny Bergenströmin Makuja ja tuoksuja pähkinäpuun alla. Anna Bergenströmin Joka kokin keittokirja kuuluu jo keittiöni vakiokalustoon, ja jos tämä olisi puoliksikin niin hyvä kuin JKK, meidän perheen ruoka-asiat olisivat pitkäksi aikaa (ainakin inspiraationlähteiden puolesta) herkullisella mallilla. Ainakin kirjasta löytyvä Pastasalaatti à la Gina on hurmannut yhden jos toisenkin. Itse testasin ko. reseptin löydettyäni sen Marian blogista.*

Michael Björklundin Lähiruokaa.
Aamulehdestä bongasin tämän kirjan arvostelun ja kaksi esimerkkireseptiä: Paistetut sinappimarinoidut silakat ja Lihapullat kermakastikkeessa, joita kehuttiin. Kuulemma kirjasta löytyy myös ohjeita kampasimpukoille, joita haluaisin osata valmistaa. Paistettuja silakoita tein ensimmäistä kertaa elämässäni tuolla Björklundin reseptillä ja ai että maistuivat hyviltä! Uudet silakkafileet on jo ostettu...

Hanna ja Alexander Gullichsenin Safkaa. No hei, tämän kirjan tekijöiltä on peräisin mainetta niittänyt Avokadopasta! Lisäksi kirjaa on kehuttu suosikkiblogissani Project Mama. Yhtään reseptiä en ole vielä kokeillut, en edes avokadopastaa, mutta luottamukseni on sokea.

Gwyneth Paltrow'n My Father's Daughter ja/tai Notes From My Kitchen Table. Kukahan kertoisi, onko näissä nyt kyse kahdesta eri kirjasta vai joistakin eri painoksista tai maaversioista? Niin, ja onko todella saatavilla vain englanninkieliset versiot? Anyway, olen lukenut kehuja Gwynethin resepteistä siellä sun täällä blogistaniassa ja lehdissä. Gwynethin inspiroimana ja keittokirjaa (vai
-kirjoja??) vielä edes selailematta laitan lähipäivinä tomaatinpuolikkaat oliiviöljyllä siveltyinä uuniin kolmeksi tunniksi 140 asteeseen, ja voilà - siinä kotitekoiset, tuoreet ainekset aurinkokuivattuja tomaatteja kaipaaviin resepteihin..Pastaa..Salaattia..Yrttejä..Vaikka Pastasalaatti à la Gina!

* Alkuperäisohjeen tuore timjami ja jamón serrano korvattiin katkaravuilla. Ruohot ja outorakenteinen kinkku olisivat olleet tasan liikaa perheen ruokapoliisille eli viisivuotiaalle. Mutta katkarapuversiona meni täydestä! Kyllä ne makuhermot pikkuhiljaa kehittyvät!

Lastenkutsujen aika!

Esikoiseni, pieni kultapoikaseni täytti viikonloppuna viisi vuotta. Viisivuotiailla on jo jos jonkinlaisia mielipiteitä synttäreistä, lahjoista ja juhlistaan, ja niinpä tästä suuresta tapahtumasta keskusteltiin jo parin kuukauden ajan ennen varsinaista h-hetkeä..

Kun päivänsankarilta kysyttiin, tarhakavereille järjestettävien synttärijuhlien tarjottavalista oli tällainen:

Angry Birds -limpparia, mehua, vettä ja maitoa
Raparperi-valkosuklaamuffinsseja (näitä oli juuri tehty kotona, sairaan hyviä!)
Angry Birds -kakku (mansikka tai päärynä, ja kakussa oltava marsipaani-Angry Birds päällä)
Muumi-keksejä, suklaakeksejä, Domino-keksejä
Angry Birds -karkkia, suklaata
suolatikkuja, popcornia

Ja tällaisia äiti sitten toteutti:

Punaista mehua merirosvojuomapulloissa
Puutarhamustikka-mansikka-kiiwi-Pavlovakakku
Vanilja-, suklaa- ja marjajäätelöä omavalintaisilla strösseleillä
Domino-keksejä, kauralastuja
Lihapulla-juusto-viinirypäle-cocktailpaloja
Angry Birds -karkkeja, vaahtokarkkeja
Suolatikkuja, popcornia

Empiirisen tutkimukseni mukaan kakku tai muut itse hirveällä vaivalla tehdyt leivonnaiset eivät juuri viisivuotiaille juhlissa maistu, vaikka sitä ehkä ulkonäön vuoksi lapataankin lautaselle (Jee! Kakku on Angry Birdsin/leijonan/merirosvolaivan/xxx:n mallinen!). Helppo ja herkullinen pavlova siis toimi lähinnä kynttilöiden puhallusalustana, ja paikalla olevat aikuiset pistelivät sitä hyvällä halulla. Tarhavieraiden yleinen kommentti oli "ei ole kovin hyvää" :) Myöskään kauralastuja ei juuri kukaan halunnut, mutta dominot rohmuttiin loppuun.

Kaikenkaikkiaan natiaiset olivat niin pieniruokaisia, että kaikkea jäi kamalasti yli. Ruoan puolesta helpot kestit, sanoisin: vieraille riitti, kun saivat pupeltaa poppareita, suolatikkuja, karkkeja ja keksejä. (Ja vähän heitellä niitä). Ihan hukkaan menevät rakkaudella väkerretyt herkut, kaupan hyllyltä saa viisivuotiaiden lempimätöt.

Kattauksesta muuten: lasten juhlarekvisiitta - servetit, mukit ja pöytäliinat - tuntuu olevan suurelta osin aivan karmeaa! Oikein silmiin sattuu se kikerrys ja kukerrus ja huonolaatuisuus. Kaunista kattausta niistä ei saa erkkikään. Kuka oikeasti haluaisi itse kattaukseensa muovikassiaineesta tehdyn psykedeelisen Spiderman-pöytäliinan, käsi ylös! Niin joo, ja vihaiset linnut loistivat poissaolollaan, ei ollut servetin servettiä - Roviolle vinkiksi! Mutta ei muovikassipöytäliinoja, kiitos.