Ranskalaisessa keittiössä

Psst. Rouva K on nyt Ranskassa. Koska Ruuhkavuoden käsikirja on vain asiajuttujen blogi (?), niin kaikki vähemmän asiallinen asia löytyy blogista Bébétalo. Sinne jo päivitinkin tunnelmia Ranskan talosta, joka on oleva kotimme vielä kuukauden päivät.

Jahka ehdin, päivitän muutaman postauksen myös Ruuhkavuoden käsikirjaan täällä ollessa. Ollaan sentään ranskalaisen keittiön parissa! Niin kirjaimellisesti kuin henkisestikin.

Kalkkipäivä

Näin alku(?)keväällä vaikka tuota luntakin vielä on, olisi hyvä alkaa jo hoitaa pihaa. Siis puutarhaa. Keväällä voi esimerkiksi kalkita maan, koska kalkitseminen on kätevä tehdä lumen päälle. Kalkki liukenee parhaiten kostessa maassa, ja lumen sulamisvedet kuljettavat kalkin tehokkaasti kasvien juuristolle. Kalkkipäivä on siis än-yy-tee-nyt!

Kalkitseminen vähentää maan happamuutta ja auttaa kasveja paremmin saamaan ravinteita, sillä happamassa maassa ravinteet liukenevat huonosti.* Kalkitus nostaa maan ph-arvoa ja lisää pieneliöiden aktiivisuutta, mikä taas tehostaa ravinteiden kiertoa ja tekee maan kuohkeaksi ja ilmavaksi. Kun maa kalkitaan aikaisin keväällä, kasvit pystyvät paremmin käyttämään hyväkseen kevätlannoitteen ravintoaineet. Siis jos sellaista niille annetaan.

Viime vuonna ei ehditty eikä muistettu kalkita ennen lumien sulamista, ja niin käy tänäkin vuonna. Nyt on liian kiire pakkaamisen kanssa, ei pysty! Onneksi aviomies, joka palaa matkaltamme kotiin jo huhtikuun puolella, voi sitten heitellä kalkit lumettomaan maahan. (Eihän tuota valkoista ainetta enää huhtikuun lopulla voi olla maassa!) Pitänee sitten värvätä mies siihen lannoitukseenkin.

Istutin muuten tulppaaninsipuleita viime syksynä takapihalle. (Juuri tuohon heinäseipäiden ja ulkovalon tienoille.) Ranskasta palatessa meitä toivon mukaan odottaa tulppaanien toukokuinen väriloisto! Samaten jännittää, ovatko pallotuijat ruukuissaan enää hengissä.

* Happamasta maasta tykkääviä kasveja ei pidä kalkita, esim. alppiruusut, havut, atsaleat, hortensiat ja pensasmustikat. Tietääkseni meillä ei ole mitään näistä, t. nimim. Todella kätevä puutarhuri.

Sää siellä ja sään mukaisesta vaatetuksesta

Kun tähyää ulos eilen sataneeseen loska-Winter Wonderlandiin, tuntuu aina vain hienommalta lähteä Ranskan kevääseen. Vaikkei nyt ihan hellevaatetta heti heitetäkään ylle, tuntuu kuitenkin ihanan vapauttavalta tietää, että loppuviikosta päästään vihdoin talvihaalareiden uumenista ulos!  Perpignanin sääennuste näyttää 18 astetta. Muutenkin sään pitäisi olla keskimäärin juuri tuossa kahdenkympin tienoilla huhti-toukokuulla.

Välttelen parhaillaan pakkaamisen aloittamista. Matkalaukut ammottavat lähes tyhjyyttään. Jostakin on kohta aloitettava. Kuukauden kamppeet itselle ja kahdelle lapselle! Takkeja, kenkiä, sandaaleja, paitoja, housuja, mekkoja, uikkareita...En edes enää muista, mitä vaatetta kaapeistamme löytyy parinkympin lämpötiloihin.

Varmistelin muuten hiljattain talomme vuokraemännältä, että kuvissa pihassa näkyvä uima-allas on todella käytössämme. Hän vastasi, että toki, mutta on aivan liian kylmä eikä allasta ole vielä hoidettu käyttökuntoon. Hei kuulkaapas nyt ranskikset. Kyllähän me nyt uima-allas tarvitaan, kun lämpöäkin on 20 astetta ja aurinko paistaa. Suomen kesä!

Kaappien kätköistä

Ihana vanha Arabian kahvikuppi oli vielä pari vuotta sitten suosikkikuppini. Kunnes se putosi.

Säilytin kupinriekaletta kaapissa, koska halusin ennen poisheittämistä selvittää kahvikupin mallin, jotta voisin sellaisen vielä joskus hankkia. Kaksi vuotta torso kuppi tätä selvitystyötä saikin venailla, mutta nyt tiedän kuppikaunokaisen nimen, kiitos Designmuseon kokoelmien! Arabian Fiestasta haluan vielä joskus taas ryystää aamukahvini.

Musta on ykskaks kuoriutunut keramiikka- ja lasikeräilijä. Ei tässä näin pitänyt käydä. Mutta kuinka ihminen voisi kylmästi kieltäytyä omalle mummulleen kuuluneesta maitokannusta? Johon on lapsena omin silmin nähnyt kaadettavan suoraan navetasta haettua, vielä lämmintä, kermaista maitoa? Tai sen maitokannun kavereista? Entä vanhempiensa kuuskytluvulla häälahjaksi saamista kynttilänjaloista? Saati kultareunaisesta, ihanasta punakukallisesta kahviserviisistä, jonka kuppeihin mahtuu desi kahvia kerralla ja joka on katettu monet vuodet lapsuudenkodin juhlapöytään? Ei mitenkään.

Tässä ei nyt järjellä ole mitään sanansijaa. Nostalgia, juuret ja rakkaus kauniisiin esineisiin tekivät tehtävänsä (ja karmea jemmaamisvietti), kun haalin talteen esineitä, jotka vanhempieni muuttaessa olisivat muuten joutuneet kirppiksille ja myyntiin. Ensin yritin kieltäytyä kaikesta uudesta (tai siis vanhasta) romppoolista, mutta niin vaan menetin pelin sisäiselle jemmarilleni. Äitini, joka noita kaikkia kippoja ja kappoja on tähän asti vaalinut, oli silminnähden tyytyväinen. Muistoilla säilyy kiintopiste. Kaikilla esineillä on omat tarinansa, jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle. Joillain on perintöhopeat, meillä kannut, hih.


Keittiönkaappien päällä tönöttää nyt samanmoinen rivi kannuja ja voipyttyjä kuin hetki sitten lapsuudenkodissani. Tai oikeastaan osa niistä sai paikkansa vähän alempaa, niin että kannuja voi oikeasti käyttääkin. Ja käytetäänkin. Kuinkahan moni vielä saa miljoona kertaa kuulla talon rouvan jaarituksen lapsuuden navettareissusta?

Lammasta ja (sahrami)couscousia

Pääsiäissunnuntaina kokkasin lammasta. Pidän kovasti lampaanlihasta, mutta tässä kun pohdiskelin, niin tajusin että valmistin sitä nyt ensimmäistä kertaa ihan itse. Vanhempani, jotka muuten sitä lammasta ovat lukemattomia kertoja tyttärelleen tarjonneet, muuttivat juuri pääsiäisviikonloppuna ja arvata saattaa, ettei  pääsiäispöytään ollut aikaa kutsua vieraita (jaa niin siis mihin pöytään? missä se pöytä on? joko se on muuttokuormassa? mihin tänne mahtuu pöytä???). Joten tyttärelle lusikka kauniiseen käteen. Tämä(kin) saattaa muuten olla merkki aikuistumisesta. Ennen sitä odotteli aina, että varmaan saa kutsun juhlapyhinä/viikonloppuna kotiinkotiin tai anoppilaan syömään, mutta nykyään niitä kutsuja esitän itsekin. Emäntä kätevöityy!

Mutta asiaan, asiaan. Anna Bergenströmin Joka kokin keittokirjan kovasti kulutetuilta sivuilta etsin lammasreseptin, joka osoittautui todella maistuvaksi.  Tätä voi tehdä ihan koska tahansa. Ja todellakaan lampaan keittämisessä ja lihojen irrottamisessa ei ole mitään vaikeaa (vähän jännitti etukäteen).

Lammasta ja sahramicouscousia

4-5 annosta

Lampaan keittäminen

1 - 1 1/4 kg lampaanrintaa tai muuta lampaanlihaa (mies toi lampaanpotkaa Kauppahallista)

n. 2 l vettä

1 rkl suolaa, mustapippuria

Pane liha kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen pataan. Vettä sen verran, että liha peittyy juuri ja juuri. Lisää muutama pippuri. Vähennä lämpöä ja keitä hiljalleen kannen alla 1 - 1 1/4 tuntia. Lihan tulee olle täysin kypsää. Kuori välillä harmaanruskea vaahto pois pinnalta. Keittämisen jälkeen liha on valmista laitettavaksi edelleen. Huom! Siivilöi keitinliemi, kun liha on kypsää, ja pane liha toistaiseksi sivuun. Irrota luut, kun liha on jäähtynyt ja leikkaa liha n. 3 sentin paloiksi.

Tässä vaiheessa laitoin irrotetut lihat ja siivilöidyn liemen jääkaappiin odottamaan varsinaisen ruokalajin valmistusta, joka tapahtui myöhemmin...

Keitetyt potkat luineen päivineen

Kasvikset lampaan kanssa

1 iso, karkeaksi pilkottu sipuli

1 pieni kuorittu porkkana pieninä tikkuina

n. 2 rkl öljyä paistamiseen

1 hyvin huuhdeltu ja suikaloitu purjo

1/2 viipaloitua fenkolia tai pieni kukkakaalinpää tai pari parsakaalin kukintoa (ostin fenkolin, mutta jätin sen kauppaan, joten mentiin parsakaalilla..)

1 keskisuuri kesäkurpitsa puolikuina

1/2 punaista/keltaista paprikaa ohuina suikaleina

n. 1 tl timjamia

kourallinen mustia oliiveja

sambalia tai tabascoa (sambal on hyvää!)

lampaan keitinlientä

puristettua valkosipulia

mustapippuria

Paista sipuli ja porkkana öljyssä melko kuumalla pannulla. Lisää purjo, kesäkurpitsa ja fenkoli/kukkakaali/parsakaali. Paista vielä pari minuuttia. Sekoita joukkoon paprika. Mausta timjamilla, puristetulla valkosipulilla ja mustapippurilla. Lisäksi vähän sambalia tai tabascoa. Lisää 1 - 2 dl lampaan keitinlientä ja luuttomat lihapalat sekä oliivit ja kuumenna pataa kannen alla 1-2 minuuttia. Maista ja lisää suolaa vain tarvittaessa.

Couscousiin

5 dl couscousryynejä

1/2 g (1 pakkaus) sahramia (ne laittavat, jotka muistavat ostaa, toim.huom..)

5 dl lampaan keittolientä

2 rkl voita tai öljyä

Hienonna sahrami kattilaan. Lisää liemi ja voi tai öljy. (Kuumenna kiehuvaksi, jos liemi on jääkaappikylmää kuten meillä oli.) Kaada joukkoon kuivat ryynit ja sekoita. Pane kansi kattilan päälle ja anna ryynien vetäytyä n. 5 min. Jos ryynit näyttävät vielä kuivilta, tarvitaan ehkä vähän lisää lientä tai kuumaa vettä. Möyhennä ryynejä haarukalla.

Tarjoa heti vihannesta ja lampaanpalojen kanssa, ehkä lisäksi vähän lammaslientä (kannattaa ehdottomasti olla, koska tuo herkullista makua!). Pöytään sambalia tai tabascoa. Lisäksi mielellään kermaviiliä ja chutneyta. Meillä oli sambalia, kermaviiliä ja chutneytä, ja sopivat todella hyvin yhteen! Happamuutta, raikkautta ja tulisuutta.

Jälkiruoaksi leivoin Kilinkolin vatsasekaisin -blogin sitruunamarenkitortun. Aivan mahdottoman hyvää! Siitä tuli kertaheitolla kaikkien suosikki.