Vahakankaan/kerniliinan etsintä

Alaston ruokapöytämme odottaa maalausinspistä, jota ei ole kuulunut ainakaan vuoteen. Kätevä emäntä ei sitä paitsi osaa päättää, tulisiko pöydästä valkoinen vai musta, ja minkäasteisella peittävyydellä. Siispä päivästä toiseen pöytä kököttää ruokahuoneessa alkuperäisessä tummanruskeassa sävyssään ja saa päälleen vaihtuvia pöytäliinoja, kaitaliinoja ja tabletteja.

Arjessa kun en viitsi pöytäliinaa käyttää, juolahti mieleeni hankkia pöytään vahakangas. Sillä voisi peittää epämieluisan tumman punertavanruskean ruokailutilasta. Vahakankaasta voisi myös paljon kangasta helpommin saada irti sosetahrat ja muut töhnät, ja pyyhkiä kaatuneen maidon suitsait. Vahakankaasta ei varmaankaan lähtisi myöskään värit pyyhkiessä, toisin kuin nyt tuppaa käymään, hih. Pöydän maalipinta on ahkeran (?) pyyhkimisen seurauksena kulunut varsinkin esikoisen tuolin kohdalta.

No, ei näytä olevan helppoa kankaan etsintä sen paremmin kuin maalinkaan valinta. Aika läheltä kyllä liippaa esimerkiksi Finlaysonin vuonna 1958 Aini Vaarin suunnittelema mustavalkoinen Coronna-vahakangas, mutta onko juuri sen maksettava 26 euroa metri?

Kuva: Finlayson.

Anno Raita -vinyylikangas mustavalkoisena näyttäisi olevan toinen varteenotettava ja edullisempi vaihtoehto.

Kuva: NetAnttila.

Aika hauskalta näyttää myös Jyskin Brynja-vahakangas, jota kansoittavat maatuskamummut. Värikkäitä mummuja aamiaispöytään!

Kuva: Jysk.

Jaha. Ja juuri äsken tätä kirjoittaessani luin Kesällä kerran -blogista, että tahrat eivät meinaa lähteä Coronnasta itkemälläkään! Samaa vikaa tuntuisi olevan monissa muissakin vahakankaissa kommentoijien mukaan. Valkoista ei varmaan ole hyvä olla liinassa lainkaan tahrojen nopean pinttymisen takia.

Näyttää siltä, että käyn Jyskissä napsaisemassa pari metriä mummuja arkipöydän peitteeksi!