On parle français

Puhutaan ranskaa!

Yksi iso syy perheemme tulevaan "arkilomaan" Ranskassa on kieli. Oma ruostuva ranskani kaipaa kipeästi päivittämistä, ja lisäksi mahdollisuus ja tarkoitus olisi, että esikoisen koulutie tulee olemaan osittain ranskankielinen. Ensi syksynä alkaa eskari, jossa ranskaa jo puhutaan paljon enemmän kuin nyt päiväkodissa.

Ranskassa ollessamme hankkiudutaan ihmisten, siis lasten, ilmoille niin paljon kuin mahdollista. Jos ei muuta, niin kökötetään lähileikkipuistossa ja bongataan leikkikavereita. Arki on arkea Perpignanissakin, ja nähtävyyksissä kiertämisen sijaan (tai lisäksi) keskitymme elämään sitä, pienillä lapsiarjen huvituksilla höystettynä (sanakirja takataskussa).

Uimaan. Kotomaassa käymme paljon lasten kanssa uimassa, joten sitä lystiä varmaan kokeillaan myös Perpignanissa. Rannalle mennään tietenkin, koska kelit sen jo varmasti sallivat huhti-toukokuussa, mutta (v)esikoisen uimahaluilla myös espace aquatique on hyvä retkikohde.

HopLopiin. Paikallinen HopLop olisi hauska nähdä. Sinne kun parkkeerataan muiden äitien ja pikkuviikareiden keskelle, voisin kuvitella että erilainen Ranskan-elämys on taattu. (Siitä saattavat takavuosien viinintäyteiset Pariisin-kulttuurikierrokseni olla melko kaukana.) Leikin tuoksinassa luulisi syntyvän myös sitä kaivattua ranskaksi kommunikointia.

Kouluun. Päiväkodin opettaja antoi vinkiksi, että voisimme pokkana marssia paikallisen päiväkodin/koulun, ts. maternellen, henkilökunnan juttusille ja kysyä, josko tarhalapsemme voisi leikkiä tai "opiskella" porukan mukana hetkisen aikaa päivästä vaikka pari kertaa viikossa.

Lastentapahtumiin ja -taloihin. Näistä en ole löytänyt tietoa netistä, mutta päästyämme perille käynti Perpignanin turistitoimistossa varmasti auttaa.

Kauppaan. Kaupasta haetaan kirjoja, joiden avulla ranskaa voidaan harjoitella kotona ollessakin. Tarhanope antoi näytille kirjasarjaa (kuvissa), jota saa Ranskassa marketeista. Kirjoissa on teemoja kellonaikojen ja kirjaimien opettelusta erilaisten muotojen piirtämiseen. Perpignanissa siis suunnataan Leclerciin tai Carrefouriin, joista kirjoja kuulemma löytyy huokeammalla hinnalla kuin kirjakaupoista.

Ranskan kielen juhlaa

Joka vuosi 20. maaliskuuta juhlitaan kansainvälistä Frankofonia-päivää ympäri maailman. Suomessa on tänä vuonna yhdeksäs kerta, kun Frankofoniaa eli ranskankielistä maailmaa juhlistetaan ja promotaan eri kaupungeissa. Ohjelmaa riittää koko maaliskuuksi. Helsingissä, jossa toimii järjestävä taho Ranskan instituutti ja jossa Ranskan suurlähetystökin sijaitsee, on tapahtumia eniten: muun muassa elokuvia, näyttelyitä, konsertteja, teatteria, luentoja ja ohjelmaa koululaisille. (Täällä koko maaliskuun ohjelma)

Kotikaupungissakin on tarjolla kaikenlaista ranskisohjelmaa: ainakin chansoneita, nykyrunoutta, sarjakuvanäyttely, brunssitarjoilua...

Eikä siinä vielä kaikki! Esikoisen ranskankielinen päiväkotiryhmä juhlii yhdessä ranskankielisten koululuokkien kanssa kemuissa, jotka järjestetään opettajien, oppilaiden ja vanhempien yhteistyönä. Joka luokka-asteella on omat vastuunsa juhlassa, ja kaikki ryhmät tarhalaisista alkaen esittävät juhlassa ohjelmaa.

Viime vuonna emme päässeet mukaan juhliin lomamatkan takia, mutta etukäteisjärjestelyissä oltiin silloinkin mukana parhaamme mukaan. Toisten, kokeneempien vanhempien puheiden perusteella juhla on aina ollut hauska tapahtuma, jossa etenkin eri luokka-asteiden vanhempien loihtima buffet-pöytä on ihan uskomaton. Tarharyhmän lasten isien ja äitien kontolla on aktiviteettien järjestäminen lapsille juhlaan. Kasvomaalausta, temppurataa ja askartelua on suunnitteilla. Juuri tällä viikolla kokoustin toisten vanhempien kanssa juhla-asioista ja nakitin itseni ja miehen temppuradalle...

Ranskan lähtövalmisteluja / talo

Talo Ranskassa -projekti on taas pitkästä aikaa mielessä. Lähtö lähestyy! Huhtikuussa ollaan jo muilla mailla. Meidän kotikaupunkimme kuukauden ajan on Etelä-Ranskan Perpignan, noin 120 000 asukkaan kaupunki kolmisenkymmentä kilometriä Espanjan rajalta.

Olin niin täpinöissäni, kun lähtöajankohdalle vihdoin saatiin varmuus elokuussa 2012, että halusin hoitaa taloasian samantien valmiiksi, jotta ei tarvitse stressata asuinpaikasta. Sama juttu lentojen kanssa - nekin oli kiva saada ajoissa ostetuksi, jotta voi vielä itse päättää, miten ja millä siirrämme perheen tavaroineen uuteen kotiin. Tässä koontia tähänastisista asumisvalmisteluista.

Talomme on vuokrattu HouseTrip.comin kautta. Ystäväni oli käyttänyt palvelua etsiessään pariksi viikoksi asuntomajoitusta Pariisista, ja oli ollut tyytyväinen palveluun ja vuokraamaansa ihanaan keskusta-asuntoon. Ideana on, että rekisteröityneet vuokranantajat voivat ilmoittaa vuokrakohteistaan sivustolla, ja yhteydenpito ajankohtakyselyineen ja varauksineen hoidetaan HouseTripin kautta. Myös vuokra maksetaan HouseTripille, joka luovuttaa rahan vuokranantajalle vasta sitten, kun vuokralainen on saapunut asuntoon ja kaiken on todettu olevan ok (niin kuin että asunto on olemassa, heh). Toinen varteenotettava palvelu olisi ollut HomeAway, josta löysinkin aivan täydellisen talon, joka sijaitsi 20 minuutin junamatkan päässä Pariisista! Aika kaukana kuitenkin Etelä-Ranskasta, jonne kovasti halajan. Ehkä ensi kerralla sitten...

Sijainniksi valikoitui Perpignan ihan siitä syystä, että siinä sattui yhdistymään kaikki: löysin juuri meille sopivan talon, sopivaan hintaan ja sopivalla sijainnilla. Etelä-Ranska oli siis ehdoton suunta, ja kalustetusta talosta piti löytyä kaikki mukavuudet: kunnon keittiö, pyykinpesukone sekä televisio. Arkeahan sinne on tarkoitus lähteä viettämään (plus kauniimpi sää ja ah, niin ihana ranskan kieli), joten varustuksen on oltava lähes kuin kotona! En halunnut, että perheemme on riippuvainen autosta (jota siis ei haluttu joutua vuokraamaan), joten asunnon oli myös sijaittava kävely- tai bussimatkan päässä palveluista ja jostakin keskuksesta. Nyt meillä on juuri sellainen talo, jonne mahtuu myös majoittamaan ystäviä. Talossa on paljon tilaa myös pihassa, ja kirsikkana kakun päällä ulkouima-allas sekä naapurissa sijaitseva lasten leikkipuisto, jonne minä ja esikoinen pääsemme ranskaa sorauttelemaan. Perpignanin keskusta palveluineen on aivan lähellä, ja Välimeren rannalle on matkaa alle kymmenen kilometriä. (Rantajutuista: löysin irkkublogin, jossa luetellaan parhaat rantakohteet Perpignanin lähistöllä! Ainakin lähimpiin, kuten Canet en Roussilloniin pääsee bussilla tai junalla Perpignanista.)

Ensi postauksessa sitten lennoista!

Kuvat Perpignania halkovasta La Tet -joesta sekä Ranskan kartasta http://www.creme-de-languedoc.com ja Google Maps.

Talo Ranskassa

Kuinka viedään perhe kuukaudeksi ulkomaille arkea elämään? Ja miksi?

Kuten olen hieman valottanut aiemmissa postauksissa (mm. tässä)*, perheemme esikoinen on neljän vuoden iästä asti käynyt ranskankielistä päiväkotia. Takana on siis kohta puolitoista vuotta arkista päiväkotiranskaa. Jos kaikki menee kielen puolesta hienosti, kaupungissamme on mahdollisuus jatkaa myös ranskankieliseen perusopetukseen. Koska perheemme on täysin suomenkielinen, tuntuu, että lisäharjoitusta kielen oppimiselle tarvitaan, että "lisäkielestä" voisi lapselle oikeasti tulla muutakin kuin putkeen luetellut viikonpäivät ja numerot 1-10.

Tänä vuonna syntyi päätös: kerätään kimpsut ja kampsut ja lähdetään Ranskaan! Mikä olisi sen parempi ja luonnollisempi tapa saada kunnon kielikylpy. Psst. Esikoisen lisäksi kielikylvyn tarpeessa on myös äiti. Enkä pistä yhtään pahakseni pidentää kevättä (ja pinnaa) Välimeren tuntumassa...

Ensi huhtikuussa nelihenkinen perheemme muuttaa Etelä-Ranskaan kuukaudeksi. Ja miten, se selviää jatkossa...C'est super, une maison en France!


* kaikki päiväkotia koskevat postaukset löytyvät tunnisteella kielet!

Uusia taitoja

Halleluja! Päiväkotilapsi on puhjennut puhumaan ranskaa! Äidillä oli loksahtaa suu hämmästyksestä auki, kun tajusi, mitä poikanen pajatti itsekseen kovaan ääneen kotona...Viikonpäivät ranskaksi! Mon dieu. Samana päivänä kuultiin vielä ranskankielinen lastenlaulukin käsikoreografioineen. Tuntuu kyllä hienolta. Olen yrittänyt skarpata kotona, että muistaisin joka päivä vähän rupatella ranskaa pojalle. Päiväkodin kautta myös tilattiin kotiin ranskalaisen kirjakustantamon l'École des loisirs'in lastenkirjasarja - ensimmäistä kirjaa odotellaan. Lastenhoitajaa ei ole vielä hankittu. Taas niin kiire..Tai sitten en ole innoissani toivottamassa meille vieraita - arki-iltoina sitä on muutenkin tarpeeksi voipunut. Äh.

Lastenhoitoa en francais

Lapsosen taival ranskankielisessä tarhassa on alkanut lutviintua ihan mukavasti näin viiden viikon jälkeen - joka päivä ei tosin ole yhtä kiva, mutta kenellä nyt olisi. Kaksi kertaa olen jo kuullut, kun pikkumies on jopa uskaltanut sanoa tädeille kotiin lähtiessä "à demain" - huomiseen! Se on hienoa se. On myös mielenkiintoista seurata, kuinka passiivista sanavarastoa alkaa kertyä: vaikka ranskankielisen hoitosedän kanssa ei ole yhteistä kieltä lainkaan, poitsu jo sujuvasti nyökyttelee oikeassa kohtaa, kun kysytään, haluaako hän aamupuuron kanssa kenties "du beurre" (voita) vai "de la cannelle" (kanelia).

Nyt päiväkodin kautta tuli ilmoitus, että ranskalainen opiskelijatyttö etsii töitä ja voisi pitää lapsille ranskanopetusta tai ihan vaan toimia ranskalaisena lastenvahtina. Sitä olin ajatellut jo itsekin: olisi hyvä saada ranskanpuhumista arkeen vielä vähän lisää. Ei nyt ehkä opetusta alle nelivuotiaalle, mutta parin tunnin leikkisessio viikossa ranskaksi voisi tehdä kielitaidon kehittymiselle ihmeitä! Enkä muuten nyt puhu vain pojasta - olisi lapsenlikan seura hyödyksi myös äidin ruostuneelle ranskalle...

Bonjour, à demain

Syksyyn liittyvät tarhan-, eskarin- ja koulunaloitukset puhuttavat työpaikan kahvipöydissä juuri nyt, ja olen yksi avautujista siellä: neljättä vuottaan käyvä ainokainen aloitti viikko sitten päiväkodin. Tätä ennen poika on ollut yksityisellä perhepäivähoitajalla pari vuotta.

Ja kylläpä äitiä on jännittänyt! Eikä vähiten se, että päiväkotiryhmä on ranskankielinen. Päätös vieraskielisestä päiväkodista on kyllä syntynyt jo vuosia sitten (ennen kuin lapsi oli nähnyt päivänvalon). Olen nimittäin vahvasti sitä mieltä, että ensimmäisen vieraan kielen opettelu on syytä aloittaa jo paljon aiemmin kuin koulun kolmannella luokalla - siinä on jo hukattu monta hyvää vuotta juurruttaa pikkupilttiin kielitaitoa ja ylipäänsä tottumusta erikuuloiseen ja -rakenteiseen kieleen. Tästä varmaan kirjoitan enemmän myöhemmin.

No, olisihan tuossa kielessä jo todellakin muutosta kerrakseen, ja kun siihen lisätään uudet hoitajat ja nelinkertainen määrä hoitokavereita entiseen verrattuna, äidin jänskätys nousi tarhaan mennessä huippulukemiin.

Poikanen on klaarannut ensimmäisen viikkonsa uudessa hoidossa hienosti ja nousujohteisesti. Vaikeinta taisi olla toisena päivänä, jolloin kotona vähän itkeskeltiin aamulla. (Huomasin muuten, että lomalta töihin palatessakin oli toinen päivä vaikein!?) Tarhaan mennessä itkut oli kuitenkin jo itketty.  Ujostelu ja vanhempien ikävöinti on selvästi jo vähän helpottanut, mutta kyllähän tuo tottuminen aikaa vie. Ranskalainen hoitosetä lohdutteli, että "pari kuukautta siinä menee". Kääk. Jatketaan kuulostelua. Hienoa on sitten, kun ja jos kysymykseen "oliko kiva päivä?" saa jonkinlaisen muun vastauksen kuin "Ei ollu, kun odotin vaan koska sä tuut/isi tulee"...