Lentomatkailun iloja

Ranskaan lähtö häämöttää taas lähempänä! Lentoaikataulut muuttuivat äskettäin ja piti pähkäillä, riittääkö sen seurauksena Pariisissa siirtymäaika kenttien välillä. (Lentoreittimme kulkee niin, että Pariisissa on välilasku ja kentänvaihto Charles de Gaullelta Orlyyn.) Guugeloin pitkin ja poikin (esim. Lonely Planetin foorumilla) ja totesin, ettei kolmen tunnin siirtymäaika ole tarpeeksi - laukut on odotettava hihnalta ja kuljetettava toiselle kentälle itse bussissa, junassa tai taksissa. Lapset ja lasten yllättävät tarpeet huomioon ottaen ko. siirtyminen ei välttämättä mene kuin elokuvissa, eikä yhdenkään liikennevälineen matka-aika kentältä toiselle ole kiveen hakattu. Ilman ruuhkia taksilla tai bussilla voisi ehtiä tunnissa. Mutta ehtiikö shuttle bussiin vai pitääkö odottaa seuraavaa puoli tuntia, paljonko Pariisissa on ruuhkaa, ja jos menee junalla on vaihdettava lopussa bussiin...Menee säätämiseksi ja melko varmasti paniikin puolelle, jos aikaa on vain kolme tuntia. Suosilla siis rukkasimme lentoväliä niin, että vaikka vähän töpeksittäisinkin jossain tai laukut viipyisivät, ehdimme silti taatusti seuraavalle lennolle. Mieluummin tylsistyn tunnin-pari lentokentällä kuin kiristelen itku silmässä raahaten matkatavaroita ja lapsia lennolle, jolta tod.näk. olen jo myöhässä.

Lentoasiat lienevät nyt vihdoin kunnossa, mutta kaikenlaista pientä selviteltävää vielä riittää. Pari päivää sitten lähetin vuokranantajalle sähköpostia kysyäkseni, voimmeko saada taloon käyttöömme vauvan matkasängyn. Olisipa sitten yksi matkatavarakin vähemmän. Vuokraemäntä onneksi vastasi, että sänky järjestyy. Loistavaa sikälikin, ettei omalla matkasängyllämme ole aina ollut kovin hyvä tuuri lentomatkustamisen suhteen. Kun matkustimme Floridaan esikoisen ollessa kaksivuotias, sänky ei saapunut muiden matkatavaroiden mukana perille. Sitä etsittiin maailman lentokentiltä koko lomamme ajan ja poitsu nukkui rauhattomasti keskellämme parisängyssä. Matkasänkyä ei kuulunut, ei näkynyt. Parin viikon päästä palasimme Suomeen ilman sitä. Muutaman päivän kuluttua paluustamme peti palasi liesusta - se tuotiin kotipihaan saakka taksin kyydillä! Oli sitten sänky tehnyt parin viikon reissun ihan itsekseen.

Khao Lak / pieni matkustaja, paljon matkatavaraa

Khao Lakin perhematkamme on lähes onnistuneesti takana (matkan vaiheista voi lukea Bébétalon puolelta!). Tuskaisen huolellinen valmistelu muun muassa apteekkireissuineen ja lasten lentokone-tarvikelistoineen kyllä kannatti!

Tässäpä siis vauvamatkan ehdottomat hitit ja toisaalta myös hudit eli kamppeet, jotka olisi huoletta voinut unohtaa kotiin ainakin tältä matkalta.

Kaikenlaista tarviketta raijattiin mukanamme, mutta näille kaikille kyllä oli käyttöä:

Lusikat. Omia syöttölusikoita oli pari mukana, ja ne kulkivat käsiveskassa matkassa minne mentiinkin. Ei tarvinnut kähveltää hotellin teelusikoita :) 

Minigrip-pussit. Erikokoisiin minigrippeihin sullottiin niin lusikat, lentokoneen vaihtovaatekerrat, vauvan lelut kuin lääkkeetkin. Aivan loistavia! Niistä näkee läpi, mitä missäkin on ja tavarat pysyvät erillään ja puhtaina.

Astianpesuainetta ja pesusieni/-harja. Pikkutiskiä lusikoista ja kipoista tuli joka päivä ja kun oli oma minitiskiainepullo ja sieni mukana, vessan lavuaari muuttui kätevästi tiskialtaaksi.

Matkatuubi pyykinpesuainetta. Jotta suosikkivaatteista sai nopsaan nyrkkipyykissä sosetahrat seuraavaa käyttöä varten. 

Matkarattaat JA kantoreppu. Ei siis joko-tai, vaan sekä-että. Rattaissa vauva veteli päiväuniaan siellä sun täällä hotellialueella ja ravintoloissa sillä välin, kun vanhemmat loikoilivat/lukivat/söivät/liikkuivat paikasta toiseen. Hotellihuoneessakin matkarattaat toimivat päiväunipaikkana. Kantoreppu taas oli ihan ehdoton lentokentällä kun rattaat oli viety ruumaan, tai kun liikuttiin esim. hiekkarannalla. Kantorepulla käytiin myös retkellä luonnonpuistossa, jossa oli paljon rappuja ja pikku polkuja. Tuk-tukissa vauva oli kantorepussa edes hiukan turvallisemmin kyydissä, kun häntä ei tarvinnut pelkin käsivoimin pitää sylissä. Päiväsaikaan, kun oli kuuma varjossakin, oli kuitenkin tosi ikävä mennä mihinkään kantorepulla - siinä kiemurteli niin vauva kuin äiti hikisenä. Eipä siinä rataskyytikään paljon jeesannut, mutta toisin kuin repussa, rattaissa saa vauvan auringolta suojaan niin, ettei varjostavaa kangasta tms. tarvitse kiinnittää suoraan vauvan iholle, jolloin olo on vieläkin tukalampi.

Rattaiden uv-suojattu hyttysverkko. Yhdistetty hyttysverkko ja uv-suojattu aurinkolippa oli tosi tarpeellinen - kuomulla sai "jatkettua" rattaiden kuomua pidemmälle vauvan kasvojen ja vartalon suojaksi. Vetskarillisen hyttysverkon sai kätevästi auki ja kiinni, ja verkon alla vauva oli suojassa ötököiltä - niitä hyttysiä tosiaan riitti iltaisin. (Täällä vähän vastaavanlainen verkko - samasta kaupasta meidänkin verkkomme on ostettu, muttei löytynyt kuvaa.)

Piknik-viltti. Meillä oli kotona suhteellisen pieneksi taittuva toiselta puolelta muovitettu pinik-viltti, joka osoittautui tosi hyväksi alustaksi konttaamista harjoittelevalle niin sisällä kuin ulkona. Kylmälle laattalattialle oli ikävä päästää vauvaa konttaamaan, ja ulkona taas oli hiekkaa ja nurmikkoa, mikä ei sekään ollut hyvä alusta. Hotellialueella oli oleskelukatos, jossa oli kiva varjossa lukea lehteä - sinnekin välillä levitin viltin ja päästin vauvan jumppailemaan. Altaallakin (alkuillan tullen) oli paljon mukavampia olla, kun ei tarvinnut vahtia, pysyykö kekkaloiva vauva aurinkotuolin päällä: viltti vaan nurtsille ja voilà!

Vauvan uimarengas. Tokihan vauvaa voi uittaa uima-altaassa ilmankin, mutta kun samalla haluaisi vähän seurata yhden viisivuotiaan menoa ja lepuuttaa hartioitaankin, Swimtrainer-uimarengas on ihan ykkönen! Oikeaoppinen uima-asento tulee siinä kuin luonnostaan, ja renkaassa luvataankin, että se antaa lapselle mahdollisuuden harjoitella uimapotkuja. Ainakin meidän typymme oli aivan pähkinöinä renkaassaan ja potkutteli jaloilla hyvin vakuuttavasti. Swimtrainer-vinkistä pisteet ja kiitokset Lähiömutsille.

Lääkeruisku. Lääkeruisku oli osa matka-apteekkiamme. Ajattelin ennen lähtöä, että jos ripulijuomaa on annettava - paitsi että eihän me sairastuta - niin vauva ei sitä varmasti mistään nokkamukista suostu juomaan. No, ripulia ei tullut, mutta tuli oksennustauti koko perheelle - myös vauvalle. Ilo se oli silloin pienikin ilo, että ruisku oli mukana ja sain ujutettua juomaa pieneen suuhun!

Ruokapuolella seuraavista oli paljon iloa:

Kannellinen pakasterasia, jossa kuljettaa pieniä vauvanruokaeriä/valmistaa aamu-tai iltapuuro muun astian puuttuessa.

Vauvan puurojauhe. Myönnetään nyt sitten tässä julkisesti, että en tiennyt näistä jauheista ennen mittään. Esikoinen söi vauvana tavallista puuroa ja joskus valmispuuroa tetrasta. Mutta eihän Elovenasta saa liotetuksi puolessa minuutissa puuroa 60-asteiseen veteen, toisin kuin näistä jauheista! Puuron tekeminen helppoa hotellihuoneessa, lentokoneessa, ravintolassa ja missä vaan.

Tuubi-hedelmäsoseet. Vaikkei vauva vielä osaa imeskellä sosetta suoraan tuubista, sieltä saa kuitenkin kätevästi puristettua lusikkaan juuri sen määrän mitä tarvitaan, loppuun soseeseen ei tarvitse koskea eikä syöttökuppia tarvita erikseen.

Seitsenkuinen eli Thaimaan-reissunsa pelkästään Suomesta tuoduilla soseruoilla, joten periaatteessa tähän voisi lisätä vielä vauvanruoat. Ne kärrättiin kotoa mukaan, koska ennakkoon olin lukenut, ettei periltä löydä mitään järkeviä vauvanruokia. Vähän kuitenkin epäilen, onko asia ihan niinkään, kun kuitenkin paikallisissa marketeissa myydään esim. australialaisia elintarvikkeita. Olin vähän aikeissa käydä katsomassa kaupan tarjontaa, mutta se sitten jäi. Ja juuri siksihän noita tarvikkeita kotoa rahdataankin, ettei lomalla tarvitsisi vaivata itseään niitä etsimällä, hih.

Nämä vaatekappaleet olivat kovassa käytössä:

Pitkähihainen vaalea kangastunika. Ostin varta vasten ennen lähtöä vauvalle valkoisen kangastunikan, joka suojaa käsivarretkin auringolta olematta kuitenkaan läkähdyttävän kuuma, kuten trikoiset T-paidat. Sellaisissa en tykkää itsekään olla helteessä, ellei nyt pikkutoppeja lasketa. Muutenkin yritin valita mukaan kevyitä kangasmekkoja trikoovaatteiden sijaan. Alaosana toimi usein pelkkä vaippa. Tai sitten ylipäätään ainoana vaatetuksen osana, ainakin rattaiden suojassa.

UV-suojattu aurinkohattu. Iso lieri toimii samalla aurinkovarjona silmille.

Huivi uimista varten. Hatussa uiminen ei oikein toiminut kun lieri dippasi veteen ja meni silmille, mutta päähän solmittu huivi suojasi hyvin kaljua altaassa :)

UV-suojattu uimapaita. Vähentää rasvoilla läträämistä ja suojaa vauvan tehokkaasti auringolta.

Muutama tarvike jäi kokonaan käyttämättä. Ehkä niitä tarvitaan joskus jollain muilla matkoilla muissa ympyröissä; nyt ne saivat vain meno-paluumatkan Thaimaahan.

Itkuhälytin. Etukäteen olin varma, että hälytintä käytettäisiin. Totuus oli toinen: hotellialue oli sen verran laaja ja rakennuksia oli niin paljon, että vehkeen kantomatka ei riittänyt hotellihuoneesta niin pitkälle, että vauvan olisi voinut jättää sinne nukkumaan ja itse oleilla jossain muualla. Uima-altaalle kantomatka itse asiassa kyllä riitti, mutta tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin - mitä jos siivooja menee huoneeseemme juuri, kun siellä on vain vauva rattaissa nukkumassa? Näköyhteyttä huoneeseen ei ollut.

Maissinaksut. Hyvä välipala, mutta jospa vaikka sitten, kun ollaan kotona ja paikkojen putsaaminen ja käsipesu sujuvat sutjakammin.

Aurinkolasit. Isolierisen hatun takia jäivät käyttämättä. Lasien käyttö varmaan myös vaatisi enemmän totuttelua; nyt niitä harottiin kovasti pois silmiltä.

Lapset lennossa

Lentokoneessa istuminen tuskin lienee kenenkään suosikkia aivan erityisesti. Ei ainakaan mun - ja vielä vähemmän innostun lennoista nyt, kun on lapsia...:) Hyvällä valmistelulla kuitenkin välttää pahimman kalabaliikin mahdollisuuden. Viisivuotiaamme on jo kokenut lentomatkustaja, ja pisimmät lentonsa hän on lentänyt Jenkkeihin kaksivuotiaana ja Thaimaahan nelivuotiaana. Hänen kanssaan kertyneellä matkustuskokemuksella nyt mennään toisenkin kanssa. Viisivuotiaan seurassa on jo aika vaivatonta reissata; tekemistä on helppo keksiä, ja ihan juttelemallakin voi viihtyä. Puolivuotiaan kanssa sen sijaan  on hyppyytyshauis koetuksella!

Lapsia varten käsimatkatavaroihin pakataan kymmenen tunnin lennolle seuraavia asioita:

ISOLLE

• uusi, aloittamaton puuhakirja (perille säästetään vielä pari lisää!)
• pari itsevalittua lelua ja satukirjaa
• Ipad, jossa pelejä ja pari uutta, ennennäkemätöntä elokuvaa
• sisätossut, joilla voi hipsiä käytävillä ja vessaan
• vesipullo
• purkkaa
• pähkinöitä
• pari banaania
• hammasharja ja -tahna

PIENELLE

• vaippoja ja sosepurkkeja (myös muutaman seuraavan päivän tarpeiksi, jos matkalaukku sattuu katoamaan..)
• pari lelua ja katselukirja 
• kantoreppu (tarvitaan lennolla sylissä pitämiseen, lentokentällä kantamiseen ja tietenkin perillä kantamiseen)

MOLEMMILLE

• vaihtovaatteita - varauduttava sottaamiseen ja niskakakkoihin! Myös matkatavaroiden katoamiseen.
• neuletakit/hupparit tms. lämpimämmäksi vaatteeksi
• puhdistuspyyhkeitä kaikenlaiseen ruokkoamiseen

Vielä olisi kiva löytää jokin pienikokoinen peli, jota voisivat pelata kaikki yhdessä. Olisikohan Uno hyvä?

Mietinnän alla on myös ottaa ohut viltti tai pari käsimatkatavaroihin. Viltin voisi levittää lattialle, jos esikoinen tuttuun tapaansa könyää jalkatilaan nukkumaan (tai levittää lentokoneesta saadun viltin alle ja toisen päälle). Pitäisi ehkä testipakata, jotta tiedetään, mahtuuko nää kaikki vermeet (plus vanhempien kamat) johonkin sallitut mitat täyttäviin kasseihin!

Unohtuikohan jotain? Mitä mieltä olet?

Apteekin kautta matkalle

Viikko matkaan! Uudet passikuvat on otettu ja passit anottu ja saatu äipälle ja lapsille, apteekissa käyty jättiostoksilla ja kuopuksen matkan sosemenu on hyvää vauhtia kehitteillä. (Sunnuntailapsi on juuri hiljan aloittanut soseiden maistelun täytettyään puoli vuotta.)

Ikinä en olekaan apteekkiin upottanut kerralla yli sata euroa...

Apteekin tuliaiset kahdelle aikuiselle ja viisi- sekä puolivuotiaille pienhenkilöille Thaimaan matkaa varten:

• Lasten Havrix-rokote x 2 (yksi shotti 5-veelle nyt ennen lähtöä neuvolassa ja toinen jääkaappiin odottamaan puoleksi vuodeksi)
• maitohappobakteeritabletteja aikuisille ja 5-veelle/maitohappobakteeritippoja imeväiselle otettavaksi ennen matkaa ja päivittäin matkalla
• suppoja vauvalle särkyyn/kuumeeseen
• poretabletteja neste- ja suolatasapainon säätelyyn aikuisille/5-veelle ripulitapauksiin
• vauvoille sopivaa ripulijuomajauhetta ilman keinotekoisia makeutusaineita
• suolaliuostippoja vauvalle nenän tukkoisuuteen 
• matkakokoinen käsidesi x 2

Siinä lääke- ja kemikalioarsenaaliamme. Kotoa lähtee vielä mukaan 

• muoviruisku annosteluun
• D-vitskut kaikille
• särkylääkkeet isommille

Kun tämä kaikki pakataan mukaan, niin ei tulla kipeäksi, vai mitä? Vähän sama, kuin ottaisi sateenvarjon uloslähtiessä - ei varmana ala sataa. Ja jos alkaakin, niin ei tarvitse heti etsiä sateenvarjokauppaa.

Ranskan lähtövalmisteluja / lennot

Heti, kun asuntomme Perpignanissa varmistui viime elo-syyskuulla, päätin, että lennotkin ostetaan saman tien. Ettei tule ikäviä yllätyksiä lentopaikkojen tai yhteyksien suhteen. Lisäksi matkassa on perheemme lisäksi myös isovanhempia, joten lentojen varailu meni helmikuisen Thaimaan-matkan tapaan ihan face-to-face-asioinniksi matkatoimistossa. Matkaan lähtiessä olemme liikkeellä oman perheen kesken, mutta mies palaa töihinsä Suomeen jo reilun viikon jälkeen, ja lapset ja minä saamme seuraksemme isovanhemmat, jotka sitten lentävät meidän kanssamme takaisin kotiin.

Etelä-Ranskan Perpignaniin ei ole Suomesta suoria lentoyhteyksiä, mutta kaupungissa on kyllä lentokenttä. Ryanairkin sinne näyttää lentävän Lontoosta. Ensin tietenkin tuli mieleen, että mitä jos lentäisimme Tampereelta Lontooseen ja sieltä Perpignaniin, c'est simple! Ryanairilta ei kuitenkaan voinut edes tsekata lentoyhteyksiä 8 kuukautta etukäteen. Loppujen lopuksi ei myöskään houkuttanut ajatus lentoreitistä, jossa lentoja ei ole ketjutettu toisiinsa - jos jokin lento myöhästyy, menee seuraavakin sivu suun ilman korvauksia. 

Muut punnittavat vaihtoehdot olivat 1) lento Pariisiin ja sieltä junalla Perpignaniin, 2) lento Pariisiin ja edelleen Perpignaniin tai 3) lento Barcelonaan ja junalla perille. Mikään vaihtoehto ei vaikuttanut aivan täydelliseltä. Paitsi tietenkin silkassa aikuisseurassa olisi ollut ihan helppoa päättää, että mikäs sen mutkattomampaa kuin ottaa lento Pariisiin tai Barcelonaan, hipsiä lentokentältä juna-asemalle ja ostaa liput seuraavaan lähtevään junaan...Junamatka Barcelonasta ei näet kestä Perpignaniin kuin pari-kolme tuntia, Pariisista viisi! Pariisiin ja Barcaan on suorat lennot, eivätkä junalippujen hinnat päätä huimaa. Viisi- ja puolivuotiaiden matkalaisten ja kuukauden matkatavaroiden takia luovuin kuitenkin tästä ajatuksesta tykkänään. Lennot suoraan Perpignaniin siis! Tai siis Pariisin kautta koukaten. Täydellinen ei tämäkään reitti ole, koska Pariisissa on vaihdettava lentokoneen lisäksi kenttää Charles de Gaullelta Orlyyn. Helpompi kuitenkin niin, että matkalaukkuja ei tarvitse kanniskella takseissa ja juna-asemilla. Senkuin lastaamme itsemme kenttien välillä kulkevaan shuttle bussiin ja ça y est!

Ranskan lähtövalmisteluja / talo

Talo Ranskassa -projekti on taas pitkästä aikaa mielessä. Lähtö lähestyy! Huhtikuussa ollaan jo muilla mailla. Meidän kotikaupunkimme kuukauden ajan on Etelä-Ranskan Perpignan, noin 120 000 asukkaan kaupunki kolmisenkymmentä kilometriä Espanjan rajalta.

Olin niin täpinöissäni, kun lähtöajankohdalle vihdoin saatiin varmuus elokuussa 2012, että halusin hoitaa taloasian samantien valmiiksi, jotta ei tarvitse stressata asuinpaikasta. Sama juttu lentojen kanssa - nekin oli kiva saada ajoissa ostetuksi, jotta voi vielä itse päättää, miten ja millä siirrämme perheen tavaroineen uuteen kotiin. Tässä koontia tähänastisista asumisvalmisteluista.

Talomme on vuokrattu HouseTrip.comin kautta. Ystäväni oli käyttänyt palvelua etsiessään pariksi viikoksi asuntomajoitusta Pariisista, ja oli ollut tyytyväinen palveluun ja vuokraamaansa ihanaan keskusta-asuntoon. Ideana on, että rekisteröityneet vuokranantajat voivat ilmoittaa vuokrakohteistaan sivustolla, ja yhteydenpito ajankohtakyselyineen ja varauksineen hoidetaan HouseTripin kautta. Myös vuokra maksetaan HouseTripille, joka luovuttaa rahan vuokranantajalle vasta sitten, kun vuokralainen on saapunut asuntoon ja kaiken on todettu olevan ok (niin kuin että asunto on olemassa, heh). Toinen varteenotettava palvelu olisi ollut HomeAway, josta löysinkin aivan täydellisen talon, joka sijaitsi 20 minuutin junamatkan päässä Pariisista! Aika kaukana kuitenkin Etelä-Ranskasta, jonne kovasti halajan. Ehkä ensi kerralla sitten...

Sijainniksi valikoitui Perpignan ihan siitä syystä, että siinä sattui yhdistymään kaikki: löysin juuri meille sopivan talon, sopivaan hintaan ja sopivalla sijainnilla. Etelä-Ranska oli siis ehdoton suunta, ja kalustetusta talosta piti löytyä kaikki mukavuudet: kunnon keittiö, pyykinpesukone sekä televisio. Arkeahan sinne on tarkoitus lähteä viettämään (plus kauniimpi sää ja ah, niin ihana ranskan kieli), joten varustuksen on oltava lähes kuin kotona! En halunnut, että perheemme on riippuvainen autosta (jota siis ei haluttu joutua vuokraamaan), joten asunnon oli myös sijaittava kävely- tai bussimatkan päässä palveluista ja jostakin keskuksesta. Nyt meillä on juuri sellainen talo, jonne mahtuu myös majoittamaan ystäviä. Talossa on paljon tilaa myös pihassa, ja kirsikkana kakun päällä ulkouima-allas sekä naapurissa sijaitseva lasten leikkipuisto, jonne minä ja esikoinen pääsemme ranskaa sorauttelemaan. Perpignanin keskusta palveluineen on aivan lähellä, ja Välimeren rannalle on matkaa alle kymmenen kilometriä. (Rantajutuista: löysin irkkublogin, jossa luetellaan parhaat rantakohteet Perpignanin lähistöllä! Ainakin lähimpiin, kuten Canet en Roussilloniin pääsee bussilla tai junalla Perpignanista.)

Ensi postauksessa sitten lennoista!

Kuvat Perpignania halkovasta La Tet -joesta sekä Ranskan kartasta http://www.creme-de-languedoc.com ja Google Maps.

Mattimyöhäiset matkakuumeessa

Thaimaa, tuo nykysuomalaisen Kanaria, kutsuu perhettämme muutaman viikon kuluttua!

Joulun alla heräsimme (tai siis töissä käyvä mieheni heräsi, mä olin muistutellut asiasta jo jankuttamiseen asti) siihen, että on korkea aika varata matka, jos jonnekin vielä aikoo talvipakkasia pakoon tammi-helmikuun vaihteessa. Äitiyslomalaisena on helppo lähteä matkaan milloin vain, mutta miehen työ on sen luonteista, että sopivaa lomahetkeä joutuu kyttäämään niin, ettei varoaikaa juuri jää. En nyt itsekään ole sensorttinen, että haluaisin lyödä lukkoon matkoja vuoden varoitusajalla, mutta on myönnettävä, että oman siipan spontaaniudelle jään ihan kakkoseksi...

Kahden viikon matkoja kysellessä joulukuun lopulla tarjontaa oli jäljellä (muistaakseni) Thaimaahan, Kuubaan, Intiaan, Kanarialle ja Meksikoon. Vaikka Thaimaa onkin jo tuttu matkakohde lähes kymmenen vuoden takaa ja viime reissu on maaliskuulta 2012, siihen päädyttiin ihan käytännön syistä. Kun kahden viikon matkaamme oli yhdistettävä myös mummujen viikon loma*, ei ihan joka paikka enää onnistunutkaan, sillä osaan kohteista tehdään vain kahden viikon matkoja. Lisäksi kun oltiin viime tingassa varausta tekemässä, ei luonnollisestikaan enää ollut vapaita paikkoja kuin satunnaisesti. Muita valintaperusteita (tai valitsematta jättämisen perusteita) näillä pelimerkeillä:

KYLLÄ Thaimaalle: koska turistitarjontaa on, infrastruktuuri ja hotellitarjonta sopivat mainiosti rentoon lomaan lasten kanssa, tietty "valmiiksi pureskelu" ei ollenkaan haittaa viisi- ja puolivuotiaiden matkalaisten kanssa!
KYLLÄ Thaimaalle: suorat lennot (siis charter-lennot Phuketiin)
KYLLÄ Thaimaalle: vähemmän negatiivisten yllätysten mahdollisuuksia, koska tuttu paikka (vaikka emme menekään samaan hotelliin/kaupunkiin kuin aiemmin)
KYLLÄ Thaimaalle: Iki-ihana ruoka! Ja edullinen!
KYLLÄ Thaimaalle: no siellä nyt vaan tiukkapipoisen ja kylmästä kangistuneen ihmisen mieli ja keho lepää...

EI Intialle: Goa, vaikka kiva matkakohde onkin ja miehen kanssa on sinne matkattu, ei ole yhtä hyvä lapsikohde. Ainakaan nyt ei osunut kohdalle hotellia, joka olisi houkutellut lasten jutuilla. Iso juttu on myös vatsataudin melko suuri mahdollisuus. Ei kerta kaikkiaan viitsi ottaa riskiä, että joutuu lomalla hoitamaan itseään/puolisoaan/lapsiaan ripulin kourissa.

EI Kanarialle: nää on näitä makuasioita...Mutta ei koskaan pidä sanoa ei koskaan. Onhan Kanarialla vankat lapsiperhekannattajansa, kuten Inahdus-kirjablogissakin todetaan. (Pitäisi muuten lukea tuo Lapsiperheen matkakäsikirja!) Vähänpä minäkin tiesin esimerkiksi kolmen viikon reppumatkalla Thaimaassa viime vuosikymmenellä, että karsastamassani Phuketissa viettäisin iloisesti kaksi viikkoa maaliskuussa 2012 mieheni, poikani ja isovanhempien kanssa.

EI Kuuballe: tääkin on vähän mielikuvajuttuja, mutta Kuubaan matkustaisin kyllä mieluummin ilman lapsia, tai ainakin vasta, kun ovat vanhempia. Maa kiehtoo etenkin historiallaan ja tanssikulttuurillaan, mutta mielikuvissani lasten kanssa Kuubaan matkustaminen olisi hengailua all inclusivessa ja vatsataudin välttämistä. Ehkä Lapsiperheen matkakäsikirja voisi valistaa mua tässäkin?

Ja bubbling under:
KYLLÄ Meksikolle: Yllätyksekseni lentoaika on vain 10 tuntia mennessä ja 12 palatessa, ei siis ihan ylitsepääsemätöntä.
KYLLÄ Meksikolle: Meksikossa emme ole vielä käyneet ja paikka vaikuttaa kiinnostavalta ja lapsiperhelomailuunkin sopivalta.

Meksikon "ongelma" taisi olla juuri vähäiset jäljellä olevat matkapaikat mattimyöhäisille. Kalliimmaksikin se olisi tullut kuin Thaimaa, joten jätetään Meksiko hautumaan!

* Mummut/papat matkaseurana on ihan ykkösiä!

Talo Ranskassa

Kuinka viedään perhe kuukaudeksi ulkomaille arkea elämään? Ja miksi?

Kuten olen hieman valottanut aiemmissa postauksissa (mm. tässä)*, perheemme esikoinen on neljän vuoden iästä asti käynyt ranskankielistä päiväkotia. Takana on siis kohta puolitoista vuotta arkista päiväkotiranskaa. Jos kaikki menee kielen puolesta hienosti, kaupungissamme on mahdollisuus jatkaa myös ranskankieliseen perusopetukseen. Koska perheemme on täysin suomenkielinen, tuntuu, että lisäharjoitusta kielen oppimiselle tarvitaan, että "lisäkielestä" voisi lapselle oikeasti tulla muutakin kuin putkeen luetellut viikonpäivät ja numerot 1-10.

Tänä vuonna syntyi päätös: kerätään kimpsut ja kampsut ja lähdetään Ranskaan! Mikä olisi sen parempi ja luonnollisempi tapa saada kunnon kielikylpy. Psst. Esikoisen lisäksi kielikylvyn tarpeessa on myös äiti. Enkä pistä yhtään pahakseni pidentää kevättä (ja pinnaa) Välimeren tuntumassa...

Ensi huhtikuussa nelihenkinen perheemme muuttaa Etelä-Ranskaan kuukaudeksi. Ja miten, se selviää jatkossa...C'est super, une maison en France!


* kaikki päiväkotia koskevat postaukset löytyvät tunnisteella kielet!

Makua Kööpenhaminasta

Koko viikon työmatka Köpikseen on takana! Viikko meni hujauksessa - ja hektisesti. Kaupunki ympärillä houkutti, mutta valitettavasti sen tutkailemiseen ei aika juuri riittänyt. Miehen matkojen perusteella en ole enää aikoihin pitänyt ulkomaan työmatkoja minään luksuksena (hotellihuoneet ja toimistorakennukset tuppaavat olemaan aika samanlaisia joka maassa, ja muuta ei kerkiä reissulla nähdä..), ja tämä ihkaeka ulkkarityömatkani vahvisti käsitystä. Työtä tulee helposti tuplasti, kun matkan aikana ns. normaalit työt kasaantuvat. Tosin kyllähän ne hotelliaamiaiset ihan hemmottelusta käyvät!

Syödä pitää siis työmatkallakin, joten muutama Nörreportin kulmakuppila valikoitui ihan tuurilla suomalaisen seurueemme ruokapaikaksi. Suppean, mutta maukkaan otoksen perusteella sanoisin, että Kööpenhamina on oikea osoite herkkusuille. Muttei kannata olla mikään turhantarkka karppaaja. Ibsens Hotelin ravintolassa, La Roccassa, sain todella herkullisen ja ei-kermalla lotratun pasta-annoksen (numero 22 listalla). Eksyimme myös pariin symppikseen pubiin, jossa sai maukkaita hamppareita ei-niin-tavallisilla täytteillä, kuten tapenadella. Ihana Kalaset mainosti ruokiaan menuilla, jotka oli painettu jonkun mummon vanhaan kirjoituskoneella ja kuulakärkikynällä värkättyyn reseptivihkojen näköiskappaleisiin. Toista pubia, Bankeråtia, ei oikeastaan sana 'symppis' nyt niin järin hyvin kuvaa; paikassa oli muun muassa mustasilmäisistä nukenpäistä tehdyt lampunvarjostimet (creepy!)...Mutta ainutlaatuisen mystinen painajaisfiilis siellä oli, suosittelen Twin Peaksin ystäville!

Pihatyöt on my mind

Ruuhkavuoden käsikirjan yksi tarkoitus on toimia muistuttajana hajamieliselle ja kiireiselle omistajalleen niistä töistä, joita ihmisen nyt vaan kertakaikkiaan omakotitalossa asuessaan, perhettä pyörittäessään ja elämänsä helpottamiseksi pitäisi säännöllisesti muistaa. Turha sitä on vaikka marraskuussa sureksia, että enpä taas muistanut noita syksyn pihatöitäkään..Se on sitten eri asia, mitä kaikkea viitsii, mutta ainakaan muistin puutteesta ei ole kiva kärsiä! Tai tietämyksen.

MTV3:n Koti-osion puutarhaosiossa on lueteltu, mitä "multapeukalon" tulisi muistaa näin syksyisin. Otsikosta päätellen kohderyhmää on joku täysin muu kuin minä, mutta...Ehkä mä vielä joskus saan sen multapeukun! Hiljaa hyvä tulee. Merkitsin ruksilla ne jutut, jotka koskevat meidän puutarhaa.

Multapeukalon muistilista – tee nämä syyskuussa

• Kuivata perennojen ja kylvökukkien siemeniä ensi kesälle. (no tämä jääköön niille, joilla se peukku on..)
• Istuta kukkasipulit – esimerkiksi hyasintit, narsissit, krookukset, pikarililjat ja kurjenmiekat. x
• Istuta yrtit maasta ruukkuun ja nosta ikkunalaudalle, niin voit herkutella tuoreilla yrteillä talvellakin. x
• Siivoa kasvihuone talvikuntoon.
• Pese ja tuuleta kellari.
• Nosta perunat, kun lehdet kellastuvat, ja juurikkaat ja kaalit kuun lopussa.

Multapeukalon muistilista – tee nämä lokakuussa

• Kerää talviomenat.
• Istuta sipulikasveja keväälle: tulppaanit, laukat, tähtihyasintit, lumikello ja helmililjat. x
• Istuta puuvartisia puita, pensaita ja köynnöksiä ja perennoja. x
• Istuta kanervat ruukkuihin. x, tai ehkä istutan jotain muuta. Maisemagerbera näyttää omalta kukalta!
• Käännä kasvimaa.
• Kun maa on routinut, voit kylvää porkkanan, palsternakan, persiljan ja valkosipulin.

Hyvältä näyttää, eihän tässä meidän kasvimaattomalla pihapläntillä paljon hommaa olekaan! Tosin puutarhan syyslannoitus olisi pitänyt tehdä elokuussa. Ensi vuonna sitten kai. Tänä vuonna ei enää millään muilta kiireiltä ehdi.

P.S. Tänä vuonna ihanaa puutarhasilmänruokaa tarjoilivat Amsterdamin kaupunkitalojen sisäpihojen puutarhat, joihin on kerran vuodessa pääsy myös ulkopuolisille. Sieltä nuo ylemmät kuvatkin ovat. Pihat olivat kerrassaan viehättäviä! Ajatella, keskellä kaupunkia sellaisia keitaita kerrostaloasukkaiden yhteiseen käyttöön! Sellainen olisi sopiva määrä puutarhaa minulle!

Matkakuumetta

Kesäloman päätyttyä ja töiden juuri alettua on ihan hyväksi mielenterveydelle, jos voi jo vähän virittäytyä tuleviin lomiin. Eikä sen seuraavan loman nyt tarvitse ihan ovella olla, kunhan on jossain hamassa tulevaisuudessa! Tähän tarpeeseen vastasi kuin salamaniskusta CityDealin tarjous tässä jokunen päivä sitten: Lahjakortti viikon lomaan viiden tähden hotellissa Phuketissa kahdelle aikuiselle ja yhdelle lapselle vain 159 euroa! Matkustusaikaa pitkälle vuoteen 2013. Tämä rouvashenkilö takertui kyllä tarjoukseen alta aikayksikön (kun noin halvalla saa, niin johan unohtui vanhan reppureissaajan karsastus Phuketia kohtaan, vips vaan!). Ei tarvinnut miestäkään kauan suostutella.

Voucherin säännöt olivat jotenkin niin mutkikkaat, että ostin lahjakortteja kaksi, vaikka ei ollut ihan varmaa, voiko niitä käyttää peräkkäin. Sähköpostivaihto Golden Tulip Mangosteen -hotellin kanssa on käynnissä paraikaa. Luulisi niille nyt olevan se ja sama, käytämmekö me lahjakortteja kaksi, vai luovutanko toisen eteenpäin. Toiveissa on kuitenkin kahden viikon loma, niin että mikäli korteilla ei voi sama seurue viipyä kahta viikkoa, on sitten vaan pakattava kimpsut viikon jälkeen ja downgradettava perhe toiseen majoitukseen...