Kuurankukkia

Muistan, kuinka mummulan verannan ikkunoissa oli talvella kauniita kuurankukkia, jotka huursivat ikkunan aivan kuin siihen olisi kiinnittynyt jättiläislumihiutaleita. Nykyeristyksellä ikkunoihin ei taida enää tällaista luonnontaidetta muodostua, mutta onneksi ikkunahiutaleita voi itse tehdä!

 Ei tarvita kuin piimää ja leimasin. Hiutale- tai muun leimasimen varmaan joku kätevämpi emäntä voisi väkertää vaikkapa perunanpuolikkaasta kovertamalla, mutta onneksi mulla oli valmiina puinen hiutaleleimasin, jota käytin myös joulukorttien koristeluun. Piimä voi kuulostaa jotenkin öklöltä aineelta ikkunan sotkemiseen, mutta se tekee oikeasti kuivuessaan kauniin valkoisen, läpikuultavan pinnan hiutaleisiin. Eikä tuoksu miltään, testasin!

Sitten vaan leimasin kastetaan varovasti piimälautaselle. Yhdellä kastamisella saa kolme-neljä kuviota. Ensin piimää on leimasimessa vähän liikaa, joten eka ja ehkä toinenkin leima on pyyhittävä kostealla liinalla pois ikkunasta. Lopuissa kuvioissa ainetta on juuri sopivasti.

Hyvää kuvaa näistä oli kyllä vaikea ottaa. Ja näyttää siltä kuin asuttaisiin vankilassa, kun ikkunasta näkyvät nuo puurimat jotka suojaavat näkymää naapuripihaan. Mutta kehuja ovat hiutaleet saaneet - ovat kuulemma herkän kauniita. Eleetöntä joulukoristelua. Ja hei, kannustavat varmaan myös ikkunanpesuun: noloa jos ikkunoissa on hiutaleita vielä siinä vaiheessa kun ulkona jo vihertää.

Postia pukilta ja pukille

Ihan vaan note to self ensi jouluksi. Jos haluaa kirjeen joulupukilta Korvatunturilta, sen voi tilata Postin sivuilta! Heräsin tähän kivaan ideaan eilen ostettuani joulumerkkiarkin, jossa tuota pukin kirjettä mainostettiin. Tänä vuonna perheen 5-vee ei harmi kyllä vielä kirjettä saa, sillä pukille olisi pitänyt jättää tilaus viimeistään 9. joulukuuta. Ensi vuonna sitten tarkkana!

Viisivuotias muuten aloitti suurella innolla oman kirjeensä joulupukille jo pari viikkoa sitten - siihen piti kirjata kaikki joululahjatoiveet äidin kirjoittamaa mallia seuraten. (Toiveet siis olivat poitsun ihan omia kuitenkin :) Jossain vaiheessa into kuitenkin hiipui - oli niin pitkiä sanoja! Kuten Hevisaurus-pehmolelu. Kirjettä ei ole vielä saatu postiin. Jos se nyt kuitenkin vielä valmistuisi ennen joulua, joulupukille voisi laittaa postia osoitteeseen

Joulupukin Pääposti
Joulupukin Pajakylä
96930 NAPAPIIRI

Houhou!

*Muoks 18.12.
Näköjään joulupukki tekee yhteistyötä parinkin eri firman kanssa... Mikähän se tällainen Santa Claus Greeting Center on? Sivuilla ei kerrota, koska on viimeinen tilauspäivä jouluksi, mutta lähetin juuri pukille kysymyksen asiasta.

Joulukortit - omalla vastuulla!

Jaha, kätevä emäntä postitti juuri joulukortit päivän myöhässä aiotusta. Postissakin todettiin, että niiden jouluksi ehtiminen 60 sentin joulumerkillä "on sitten teidän omalla vastuullanne". Mutta viis siitä! Kaikki saavat kuin saavatkin omatekoiset joulukortit, ja askarteluntarpeeni on taas hetkeksi tyydytetty. Kohta tuleekin aika siirtyä joulupaketteihin...

Tänä vuonna käytin puisia hiutale-, joulukuusi- ja joulukelloleimasimia, jotka löysin joskus kesällä kirppikseltä. Kun etsin askartelumaalia leimaamista varten, äitini johdatti meidät puolivahingossa aivan ihanaan skräppäyskauppaan! Kuulemma avattu kesällä, aiemmin jo toiminut verkkokauppana. Siellähän meinasin seota sukkiini. Kokosin kuitenkin itseni ja ostin vain hopeaiset ja valkohelmiäiset askartelumaalit leimaamiseen sekä kauniin yksinkertaisia lahjapakettikortteja, joita myös käytin tämän vuoden korteissa. Ai niin ja viininpunaista teippiä! Muut aineet - valkoiset pitsiteipit, niininaru, vaaleat ja mustat paperit sekä valkoiset pahvit löytyivät jo  kotoa.

Nuo pakettikortit muuten kiinnitin pienillä kaksipuolisilla pehmoteipeillä - sillä tavalla ne sai mukavasti jäämään koholle pohjapaperista. Sellaiset (ilmeisesti skräppäykseen) tarkoitetut pikku teipinpalatkin ovat olleet yllättävän hyvä ostos, vaikka muistan, kun muinoin pähkäilin, että tekeekö sellaisilla yhtikäs mitään. Niille on ollut käyttöä jo monessa kortissa!