sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Khao Lak / pieni matkustaja, paljon matkatavaraa

Khao Lakin perhematkamme on lähes onnistuneesti takana (matkan vaiheista voi lukea Bébétalon puolelta!). Tuskaisen huolellinen valmistelu muun muassa apteekkireissuineen ja lasten lentokone-tarvikelistoineen kyllä kannatti!

Tässäpä siis vauvamatkan ehdottomat hitit ja toisaalta myös hudit eli kamppeet, jotka olisi huoletta voinut unohtaa kotiin ainakin tältä matkalta.

Kaikenlaista tarviketta raijattiin mukanamme, mutta näille kaikille kyllä oli käyttöä:


Lusikat. Omia syöttölusikoita oli pari mukana, ja ne kulkivat käsiveskassa matkassa minne mentiinkin. Ei tarvinnut kähveltää hotellin teelusikoita :) 

Minigrip-pussit. Erikokoisiin minigrippeihin sullottiin niin lusikat, lentokoneen vaihtovaatekerrat, vauvan lelut kuin lääkkeetkin. Aivan loistavia! Niistä näkee läpi, mitä missäkin on ja tavarat pysyvät erillään ja puhtaina.

Astianpesuainetta ja pesusieni/-harja. Pikkutiskiä lusikoista ja kipoista tuli joka päivä ja kun oli oma minitiskiainepullo ja sieni mukana, vessan lavuaari muuttui kätevästi tiskialtaaksi.

Matkatuubi pyykinpesuainetta. Jotta suosikkivaatteista sai nopsaan nyrkkipyykissä sosetahrat seuraavaa käyttöä varten. 

Matkarattaat JA kantoreppu. Ei siis joko-tai, vaan sekä-että. Rattaissa vauva veteli päiväuniaan siellä sun täällä hotellialueella ja ravintoloissa sillä välin, kun vanhemmat loikoilivat/lukivat/söivät/liikkuivat paikasta toiseen. Hotellihuoneessakin matkarattaat toimivat päiväunipaikkana. Kantoreppu taas oli ihan ehdoton lentokentällä kun rattaat oli viety ruumaan, tai kun liikuttiin esim. hiekkarannalla. Kantorepulla käytiin myös retkellä luonnonpuistossa, jossa oli paljon rappuja ja pikku polkuja. Tuk-tukissa vauva oli kantorepussa edes hiukan turvallisemmin kyydissä, kun häntä ei tarvinnut pelkin käsivoimin pitää sylissä. Päiväsaikaan, kun oli kuuma varjossakin, oli kuitenkin tosi ikävä mennä mihinkään kantorepulla - siinä kiemurteli niin vauva kuin äiti hikisenä. Eipä siinä rataskyytikään paljon jeesannut, mutta toisin kuin repussa, rattaissa saa vauvan auringolta suojaan niin, ettei varjostavaa kangasta tms. tarvitse kiinnittää suoraan vauvan iholle, jolloin olo on vieläkin tukalampi.

Rattaiden uv-suojattu hyttysverkko. Yhdistetty hyttysverkko ja uv-suojattu aurinkolippa oli tosi tarpeellinen - kuomulla sai "jatkettua" rattaiden kuomua pidemmälle vauvan kasvojen ja vartalon suojaksi. Vetskarillisen hyttysverkon sai kätevästi auki ja kiinni, ja verkon alla vauva oli suojassa ötököiltä - niitä hyttysiä tosiaan riitti iltaisin. (Täällä vähän vastaavanlainen verkko - samasta kaupasta meidänkin verkkomme on ostettu, muttei löytynyt kuvaa.)

Piknik-viltti. Meillä oli kotona suhteellisen pieneksi taittuva toiselta puolelta muovitettu pinik-viltti, joka osoittautui tosi hyväksi alustaksi konttaamista harjoittelevalle niin sisällä kuin ulkona. Kylmälle laattalattialle oli ikävä päästää vauvaa konttaamaan, ja ulkona taas oli hiekkaa ja nurmikkoa, mikä ei sekään ollut hyvä alusta. Hotellialueella oli oleskelukatos, jossa oli kiva varjossa lukea lehteä - sinnekin välillä levitin viltin ja päästin vauvan jumppailemaan. Altaallakin (alkuillan tullen) oli paljon mukavampia olla, kun ei tarvinnut vahtia, pysyykö kekkaloiva vauva aurinkotuolin päällä: viltti vaan nurtsille ja voilà!



Vauvan uimarengas. Tokihan vauvaa voi uittaa uima-altaassa ilmankin, mutta kun samalla haluaisi vähän seurata yhden viisivuotiaan menoa ja lepuuttaa hartioitaankin, Swimtrainer-uimarengas on ihan ykkönen! Oikeaoppinen uima-asento tulee siinä kuin luonnostaan, ja renkaassa luvataankin, että se antaa lapselle mahdollisuuden harjoitella uimapotkuja. Ainakin meidän typymme oli aivan pähkinöinä renkaassaan ja potkutteli jaloilla hyvin vakuuttavasti. Swimtrainer-vinkistä pisteet ja kiitokset Lähiömutsille.



Lääkeruisku. Lääkeruisku oli osa matka-apteekkiamme. Ajattelin ennen lähtöä, että jos ripulijuomaa on annettava - paitsi että eihän me sairastuta - niin vauva ei sitä varmasti mistään nokkamukista suostu juomaan. No, ripulia ei tullut, mutta tuli oksennustauti koko perheelle - myös vauvalle. Ilo se oli silloin pienikin ilo, että ruisku oli mukana ja sain ujutettua juomaa pieneen suuhun!


Ruokapuolella seuraavista oli paljon iloa:

Kannellinen pakasterasia, jossa kuljettaa pieniä vauvanruokaeriä/valmistaa aamu-tai iltapuuro muun astian puuttuessa.

Vauvan puurojauhe. Myönnetään nyt sitten tässä julkisesti, että en tiennyt näistä jauheista ennen mittään. Esikoinen söi vauvana tavallista puuroa ja joskus valmispuuroa tetrasta. Mutta eihän Elovenasta saa liotetuksi puolessa minuutissa puuroa 60-asteiseen veteen, toisin kuin näistä jauheista! Puuron tekeminen helppoa hotellihuoneessa, lentokoneessa, ravintolassa ja missä vaan.

Tuubi-hedelmäsoseet. Vaikkei vauva vielä osaa imeskellä sosetta suoraan tuubista, sieltä saa kuitenkin kätevästi puristettua lusikkaan juuri sen määrän mitä tarvitaan, loppuun soseeseen ei tarvitse koskea eikä syöttökuppia tarvita erikseen.

Seitsenkuinen eli Thaimaan-reissunsa pelkästään Suomesta tuoduilla soseruoilla, joten periaatteessa tähän voisi lisätä vielä vauvanruoat. Ne kärrättiin kotoa mukaan, koska ennakkoon olin lukenut, ettei periltä löydä mitään järkeviä vauvanruokia. Vähän kuitenkin epäilen, onko asia ihan niinkään, kun kuitenkin paikallisissa marketeissa myydään esim. australialaisia elintarvikkeita. Olin vähän aikeissa käydä katsomassa kaupan tarjontaa, mutta se sitten jäi. Ja juuri siksihän noita tarvikkeita kotoa rahdataankin, ettei lomalla tarvitsisi vaivata itseään niitä etsimällä, hih.

Nämä vaatekappaleet olivat kovassa käytössä:

Pitkähihainen vaalea kangastunika. Ostin varta vasten ennen lähtöä vauvalle valkoisen kangastunikan, joka suojaa käsivarretkin auringolta olematta kuitenkaan läkähdyttävän kuuma, kuten trikoiset T-paidat. Sellaisissa en tykkää itsekään olla helteessä, ellei nyt pikkutoppeja lasketa. Muutenkin yritin valita mukaan kevyitä kangasmekkoja trikoovaatteiden sijaan. Alaosana toimi usein pelkkä vaippa. Tai sitten ylipäätään ainoana vaatetuksen osana, ainakin rattaiden suojassa.

UV-suojattu aurinkohattu. Iso lieri toimii samalla aurinkovarjona silmille.



Huivi uimista varten. Hatussa uiminen ei oikein toiminut kun lieri dippasi veteen ja meni silmille, mutta päähän solmittu huivi suojasi hyvin kaljua altaassa :)

UV-suojattu uimapaita. Vähentää rasvoilla läträämistä ja suojaa vauvan tehokkaasti auringolta.

Muutama tarvike jäi kokonaan käyttämättä. Ehkä niitä tarvitaan joskus jollain muilla matkoilla muissa ympyröissä; nyt ne saivat vain meno-paluumatkan Thaimaahan.

Itkuhälytin. Etukäteen olin varma, että hälytintä käytettäisiin. Totuus oli toinen: hotellialue oli sen verran laaja ja rakennuksia oli niin paljon, että vehkeen kantomatka ei riittänyt hotellihuoneesta niin pitkälle, että vauvan olisi voinut jättää sinne nukkumaan ja itse oleilla jossain muualla. Uima-altaalle kantomatka itse asiassa kyllä riitti, mutta tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin - mitä jos siivooja menee huoneeseemme juuri, kun siellä on vain vauva rattaissa nukkumassa? Näköyhteyttä huoneeseen ei ollut.

Maissinaksut. Hyvä välipala, mutta jospa vaikka sitten, kun ollaan kotona ja paikkojen putsaaminen ja käsipesu sujuvat sutjakammin.

Aurinkolasit. Isolierisen hatun takia jäivät käyttämättä. Lasien käyttö varmaan myös vaatisi enemmän totuttelua; nyt niitä harottiin kovasti pois silmiltä.



keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Blogihaaste

Sain yllättäen blogihaasteen, kiitos Kultainen sydän ja palava mieli! Vastaan siihen mielelläni toisen blogini, Bébétalon, puolella. Pysyy siten käsikirjan sisältö (edes vähän) asiallisempana, jos se nyt on mitenkään mahdollista. Että jos haluatte tietää rouva K:sta kaikenlaista asiatonta, pyyhkikää jalkanne ja astukaa taloon!


tiistai 29. tammikuuta 2013

Lapset lennossa

Lentokoneessa istuminen tuskin lienee kenenkään suosikkia aivan erityisesti. Ei ainakaan mun - ja vielä vähemmän innostun lennoista nyt, kun on lapsia...:) Hyvällä valmistelulla kuitenkin välttää pahimman kalabaliikin mahdollisuuden. Viisivuotiaamme on jo kokenut lentomatkustaja, ja pisimmät lentonsa hän on lentänyt Jenkkeihin kaksivuotiaana ja Thaimaahan nelivuotiaana. Hänen kanssaan kertyneellä matkustuskokemuksella nyt mennään toisenkin kanssa. Viisivuotiaan seurassa on jo aika vaivatonta reissata; tekemistä on helppo keksiä, ja ihan juttelemallakin voi viihtyä. Puolivuotiaan kanssa sen sijaan  on hyppyytyshauis koetuksella!

Lapsia varten käsimatkatavaroihin pakataan kymmenen tunnin lennolle seuraavia asioita:

ISOLLE
  • uusi, aloittamaton puuhakirja (perille säästetään vielä pari lisää!)
  • pari itsevalittua lelua ja satukirjaa
  • Ipad, jossa pelejä ja pari uutta, ennennäkemätöntä elokuvaa
  • sisätossut, joilla voi hipsiä käytävillä ja vessaan
  • vesipullo
  • purkkaa
  • pähkinöitä
  • pari banaania
  • hammasharja ja -tahna
PIENELLE
  • vaippoja ja sosepurkkeja (myös muutaman seuraavan päivän tarpeiksi, jos matkalaukku sattuu katoamaan..)
  • pari lelua ja katselukirja 
  • kantoreppu (tarvitaan lennolla sylissä pitämiseen, lentokentällä kantamiseen ja tietenkin perillä kantamiseen)
MOLEMMILLE
  • vaihtovaatteita - varauduttava sottaamiseen ja niskakakkoihin! Myös matkatavaroiden katoamiseen.
  • neuletakit/hupparit tms. lämpimämmäksi vaatteeksi
  • puhdistuspyyhkeitä kaikenlaiseen ruokkoamiseen

Vielä olisi kiva löytää jokin pienikokoinen peli, jota voisivat pelata kaikki yhdessä. Olisikohan Uno hyvä?

Mietinnän alla on myös ottaa ohut viltti tai pari käsimatkatavaroihin. Viltin voisi levittää lattialle, jos esikoinen tuttuun tapaansa könyää jalkatilaan nukkumaan (tai levittää lentokoneesta saadun viltin alle ja toisen päälle). Pitäisi ehkä testipakata, jotta tiedetään, mahtuuko nää kaikki vermeet (plus vanhempien kamat) johonkin sallitut mitat täyttäviin kasseihin!

Unohtuikohan jotain? Mitä mieltä olet?

maanantai 28. tammikuuta 2013

Apteekin kautta matkalle

Viikko matkaan! Uudet passikuvat on otettu ja passit anottu ja saatu äipälle ja lapsille, apteekissa käyty jättiostoksilla ja kuopuksen matkan sosemenu on hyvää vauhtia kehitteillä. (Sunnuntailapsi on juuri hiljan aloittanut soseiden maistelun täytettyään puoli vuotta.)

Ikinä en olekaan apteekkiin upottanut kerralla yli sata euroa...

Apteekin tuliaiset kahdelle aikuiselle ja viisi- sekä puolivuotiaille pienhenkilöille Thaimaan matkaa varten:
  • Lasten Havrix-rokote x 2 (yksi shotti 5-veelle nyt ennen lähtöä neuvolassa ja toinen jääkaappiin odottamaan puoleksi vuodeksi)
  • maitohappobakteeritabletteja aikuisille ja 5-veelle/maitohappobakteeritippoja imeväiselle otettavaksi ennen matkaa ja päivittäin matkalla
  • suppoja vauvalle särkyyn/kuumeeseen
  • poretabletteja neste- ja suolatasapainon säätelyyn aikuisille/5-veelle ripulitapauksiin
  • vauvoille sopivaa ripulijuomajauhetta ilman keinotekoisia makeutusaineita
  • suolaliuostippoja vauvalle nenän tukkoisuuteen 
  • matkakokoinen käsidesi x 2
Siinä lääke- ja kemikalioarsenaaliamme. Kotoa lähtee vielä mukaan 
  • muoviruisku annosteluun
  • D-vitskut kaikille
  • särkylääkkeet isommille
Kun tämä kaikki pakataan mukaan, niin ei tulla kipeäksi, vai mitä? Vähän sama, kuin ottaisi sateenvarjon uloslähtiessä - ei varmana ala sataa. Ja jos alkaakin, niin ei tarvitse heti etsiä sateenvarjokauppaa.

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Blinit niinkuin Strömsössä

Blinejä. Blinejä siellä, blinejä täällä. Ravintoloiden bliniviikot. Blogistanian ja FB:n blinihehkutukset. Eihän tässä ihminen enää muuta voi kuin tehdä blinejä, koska kauhea himo iski!

Ja sehän sopii hyvin, kun ollaan kevättä kohden menossa. Russiapedia kertoo, että pyöreä blini symboloi aurinkoa ja niitä on perinteisesti tarjottu venäläisen pakanallisen juhlan, maslenitsan,  aikaan. Maslenitsaa juhlitaan ennen pääsiäisen aikaa ja sillä juhlistetaan aurinkoa ja talven loppumista.

Hirrrrveen hyvän blinitaikinan reseptin löysin Strömsöstä.



Blinien päälle lastattiin näitä:

- pieneksi hakattuja kapriksia
- pieneksi kuutioitua ohuenohutta ilmakuivattua härkää
- sienisalaattia
- muikunmätiä
- pieneksi hakattua sipulia
- smetanaa

Kokeiluluontoisesti tein myös anjovisseosta, johon tuli mm. keitettyä perunaa ja tilliä (resepti tuon blinitaikinan yhteydessä), mutta se ei mennyt ihan kuin Strömsössä. Anjovista ei ollut kaupassa, joten otin sardiineja öljyssä. Kun en ole koskaan anjoviksista mitään tehnyt, niin ruokavieraat sitten kertoivat, että ne maistuvat vähän kuin sillille. Tietty etikkaisuus jäi siis puuttumaan sardiiniversiosta, mutta kapriksilla sai vähän korjattua asiaa! 




Vakaat aikeet oli ottaa ensimmäisestä omatekoisesta bliniateriasta kuvia. Otinkin, mutta vain lisukkeista.  Kun blinit kannettiin pöytään, siinä ei jäänytkään aikaa ottaa niistä - mums - blineistä - mums - yhtä ainutta kuvaa - röyh. Nam.

perjantai 25. tammikuuta 2013

Joulu meni jo, mutta silti

Naurattaa oikein, kuinka ajan hermolla meikäläinen taas onkaan... Joulu meni jo ajat sitten, tiedetään, mutta onneksi se tulee kai ensi vuonnakin. Siispä ei ole liian myöhäistä tallettaa tänne joulun tunnelmakuvia inspikseksi tälle vuodelle. Samalla voi fiiwistellä, kuinka ihana onkaan miehen joululahjaksi ostama kamera (Olympus PEN Lite)! Kolmas ja neljäs kuva itse asiassa on vanhalla kameralla otettuja (en tiennyt Olympuksesta vielä mitään :), ja kyllä sen huomaa valon sävystä.

Joulun kattausta ja koristusta...




Filemon mukana jouluvalmisteluissa


Herkkuja paketissa ja pöydässä...









maanantai 21. tammikuuta 2013

Ranskan lähtövalmisteluja / lennot

Heti, kun asuntomme Perpignanissa varmistui viime elo-syyskuulla, päätin, että lennotkin ostetaan saman tien. Ettei tule ikäviä yllätyksiä lentopaikkojen tai yhteyksien suhteen. Lisäksi matkassa on perheemme lisäksi myös isovanhempia, joten lentojen varailu meni helmikuisen Thaimaan-matkan tapaan ihan face-to-face-asioinniksi matkatoimistossa. Matkaan lähtiessä olemme liikkeellä oman perheen kesken, mutta mies palaa töihinsä Suomeen jo reilun viikon jälkeen, ja lapset ja minä saamme seuraksemme isovanhemmat, jotka sitten lentävät meidän kanssamme takaisin kotiin.

Etelä-Ranskan Perpignaniin ei ole Suomesta suoria lentoyhteyksiä, mutta kaupungissa on kyllä lentokenttä. Ryanairkin sinne näyttää lentävän Lontoosta. Ensin tietenkin tuli mieleen, että mitä jos lentäisimme Tampereelta Lontooseen ja sieltä Perpignaniin, c'est simple! Ryanairilta ei kuitenkaan voinut edes tsekata lentoyhteyksiä 8 kuukautta etukäteen. Loppujen lopuksi ei myöskään houkuttanut ajatus lentoreitistä, jossa lentoja ei ole ketjutettu toisiinsa - jos jokin lento myöhästyy, menee seuraavakin sivu suun ilman korvauksia. 

Muut punnittavat vaihtoehdot olivat 1) lento Pariisiin ja sieltä junalla Perpignaniin, 2) lento Pariisiin ja edelleen Perpignaniin tai 3) lento Barcelonaan ja junalla perille. Mikään vaihtoehto ei vaikuttanut aivan täydelliseltä. Paitsi tietenkin silkassa aikuisseurassa olisi ollut ihan helppoa päättää, että mikäs sen mutkattomampaa kuin ottaa lento Pariisiin tai Barcelonaan, hipsiä lentokentältä juna-asemalle ja ostaa liput seuraavaan lähtevään junaan...Junamatka Barcelonasta ei näet kestä Perpignaniin kuin pari-kolme tuntia, Pariisista viisi! Pariisiin ja Barcaan on suorat lennot, eivätkä junalippujen hinnat päätä huimaa. Viisi- ja puolivuotiaiden matkalaisten ja kuukauden matkatavaroiden takia luovuin kuitenkin tästä ajatuksesta tykkänään. Lennot suoraan Perpignaniin siis! Tai siis Pariisin kautta koukaten. Täydellinen ei tämäkään reitti ole, koska Pariisissa on vaihdettava lentokoneen lisäksi kenttää Charles de Gaullelta Orlyyn. Helpompi kuitenkin niin, että matkalaukkuja ei tarvitse kanniskella takseissa ja juna-asemilla. Senkuin lastaamme itsemme kenttien välillä kulkevaan shuttle bussiin ja ça y est!