Keittiön kulmakivet

Luin juuri jostain, että keittokirja on kirja, jossa on kuusikymmentä reseptiä, joista kolmea käytetään. Omassa keittokirjahyllyssäni on karkeasti arvioiden 30 kirjaa, ja saattaapa olla hyvinnii, että noin puolet niistä on juuri noita kolmen reseptin kirjoja. Ellei jopa yhden. Tai nollan.

Jotkut keittokirjat taas ovat jatkuvassa käytössä ja inspiraation lähteenä ja suorastaan "keittiön kulmakiviä". Tällaisia keittokirjoja, joihin palaan uudestaan ja uudestaan joko uuden reseptin hakuun tai vanhoihin, hyväksi todettuihin ohjeisiin ovat esimerkiksi

Anna Bergenströmin Joka kokin keittokirja (vuodesta toiseen löytyy jokin uusi herkku tilanteeseen kuin tilanteeseen, loistava kirja!)

Linda Fraserin Best-Ever Cook's Collection: Pasta (mielettömän herkullisia pastareseptejä; loistolöytö edinburghilaisesta divarista vuosia sitten)

Anna-Leena Härkösen Sopan syvin olemus (olin joskus Härkös-fani, ja kaupan päälle lukukokemukseen tuli muutama herkkuresepti, joihin palaan edelleen)

Ritva Lehmusoksan 99 suomalaista kotiruokaa (tästä tarkistan aina lihapulla- ja pannariohjeen, huonomuistinen kun olen..)

Jill Parkerin ja Patrik Giordanon Amerikkalainen keittokirja (kirjan browniet sulavat suussa, ja monta jenkkikeittiön perusjuttua vielä odottaa kokeilemista)

Jotkut kirjat vain jäävät käyttöön heti laakista. Toiset taas eivät. Yksi tällaisista voi olla Jamie Oliverin "30 minuutin ateriat", jonka sain vuosi sitten toivottuna lahjana. Hah. Reseptit olivat loppujen lopuksi yllättävän ei-houkuttelevia. Sitä paitsi aterioiden valmistukseen menee tolkuttomasti kauemmin aikaa kuin puoli tuntia! Ei ihme, että brittilukijatkin ovat hikeentyneet!

Ensi postauksessa listaa joulupukille (ja synttäripukille) himoituista keittokirjoista, jotka eivät vielä korista keittiötäni!

Lastenkulttuuria

Melkein viisivuotiaan esikoisen kanssa on ihana käydä teatterissa, museoissa ja muissa kulttuuritapahtumissa. Parhaimmillaan ne ovat elämyksiä äidille ja pojalle molemmille. Jo pelkkä lapsen innostuksen näkeminen tuo hyvän olon.

Poikasen kanssa on käyty lastenteatteriesityksissä muun muassa Teatteri Mukamaksessa ja pääkirjastossa. Kesällä kävimme katsomassa kaksistaan Komediateatterin 101 Dalmatialaista, josta riitti juttua vielä kotonakin, ja näytelmäjuliste piti saada seinälle. Kesällä teimme myös puolipäiväreissun Sastamalaan Herra Hakkaraisen taloon. Koko perheen suosikkijuttuja ovat olleet Sorin Sirkuksen joulushowt ja Sirkus Finlandia. Olin ihan pettynyt tänä vuonna, kun en itse voinut vauvanhoidolta lähteä Sirkus Finlandiaan pojan ja isin kanssa!

Tänä syksynä pitää järjestää, että päästään pikkujätkän kanssa kahdestaan katsomaan Mimmi-lehmä ja Varis sekä Viirun ja Pesosen joulu Ahaa-teatteriin. Lastenkulttuurikeskus Rullassakin on aina jotain vaihtuvia, kivoja näyttelyitä, joita voi käydä katsastamassa vaikka tarhapäivän jälkeen..Koko perheen voisi tänä syksynä myös roudata vaikka vähän pidemmälle ja käydä ihmettelemässä tiedekeskus Heurekaa...Nyt meni jo tieteen puolelle, mutta lasten maailmassa se tuskin haittaa!

Kirpputoreista

Nurkissa pyörii jos jonkinmoista tarpeetonta tavaraa: pieneksi käyneitä lastenvaatteita, omia vanhoja vaatteita ja kenkiä, parittomia ja/tai vääränvärisiä pussilakanoita, mihinkään sopimattomia koriste-esineitä, luettuja kirjoja ja niin edelleen. Sitten on vielä keittiötavara: epämieluisat keittokirjat; kipot, kapot ja työkalut, joita on epämääräinen määrä tai joita ei koskaan käytetä; lahjaksi saadut astiasarjan osat, joita on jo tai joita ei kerätä...

Kirpputori on tietenkin vanha kunnon ratkaisu näihin. Tai jokin keräysloota. Tähän mennessä olen hyödyntänyt vain lähi-itsepalvelukirppistä omien tavaroiden myyntiin. Olisi varmaan kokeilemisen arvoista, löytäisivätkö esimerkiksi lastenvaatteet ja lelut paremmin uusia omistajia lastentarvikekirppiksellä.

Keittiötarvikkeille muuten löytyy Helsingissä jo oma kirpparitapahtuma! Loistoidea on se. Tuollainen jos järjestettäisiin Tampereella, kiikuttaisin viivana sinne omat keittiökamani (ja itseni myymään, mutta myös tekemään löytöjä!).

Mitkähän ovat Tampereen alueen parhaita kirppiksiä myynnin sujuvuuden kannalta? Kirpparitapahtumissa selkeänä plussana on tunnelma, jota ei tavoita itsepalvelukirppiksillä. Eikä ole pakko laputtaa jokaista tuotetta - senkuin heittelee hintoja hatusta ja antautuu tinkaamiseen asiakkaiden kanssa.

Itse olen tottunut asioimaan näissä:
Jonnan kirppis
Radiokirppis
Bonuskirppis
Länsikirppis
Kaksi kertaa vuodessa järjestettävä Moron peräkonttikirppis Keskustorilla

Tuolinpäälliset, check!

Meille on kulkeutunut jostain kolme puutuolia, joista tykkään, mutta joiden sijoittelu on aina vähän ongelma, koska niitä on vain kolme. Tällä hetkellä niiden koti on makuuhuoneessa, jossa ne toimivat vaatteiden laskupaikkoina ja yöpöytänä. (Vaatteiden laskupaikka on muuten ihan kiva juttu, mutta ikävä kyllä ainakin meillä käytännössä ihan karmean näköinen, koska tuoleille kertyneissä vaatekasoissa voisi harrastaa arkeologisia kaivauksia...)

Päällystin makkarin uutta lookia varten tyynyjä, ja tuosta samaisesta kankaasta tein uudet päälliset myös tuoleihin. Tuolien päällystäminen on helppoa kuin heinänteko, ainakin jos tuolit ovat sellaista mallia, joista irtoaa se kankaalla päällystetty istuinosa. Näitäkin tuoleja on päällystetty jo useamman kerran!

Tarvikkeet:
sakset ja mittanauha
päällystykseen sopivaa kangasta
niittejä ja niittipyssy / vasara ja nupinauloja

1. Istuinosa naputellaan irti kehikosta
2. Vanhat kankaat irti niitteineen päivineen. (Jos on laiska, tämän voi jättää väliin, jos vanha kangas on suht sileä..) Saksien kärjellä onnistuu niittien kaivelu. Jos kangas on kiinni pienillä nauloilla, naulat saa pois vasaran haarapäällä.
3. Mitataan uudesta kankaasta sopivan kokoinen pala, joka riittää peittämään istuinosan ja jonka voi kiinnittää istuinosan alapuolelle siististi niiteillä tai nupinauloilla. Kannattaa kiinnittää huomiota myös siihen, että mahdolliset kuviot kankaassa näkyvät istuimessa halutulla tavalla, eli kangas leikataan sen mukaisesti.
4. Uusi kangas asetaan päällipuoli alaspäin työtasolle ja istuinosa sen päälle. Varmistetaan, että kangas on päällipuolelta sileä ja tiukka, ja kuvio, esim. raidat, kulkevat halutun suuntaisesti.
5. Nidotaan/naulataan kangas kiinni istuinosan alapuolelle ensin yhdeltä reunalta
6. Vedetään kangasta sileäksi ja tiukaksi päällipuolelta ja nidotaan/naulataan kangas kiinni toiselta reunalta.
7. Kulmat vedetään siististi laskokselle, vähän kuin lakanaa vedettäessä patjan alle. Tarvittaessa voi kangasta hiukan leikata, jos kangasta jää kulmataitokseen moninkertaisesti => voi vaikeuttaa nitomista/naulaamista
8. Istuinosa naputellaan tiiviisti takaisin tuolin kehikkoon

(This is) How Stuff Works

Astianpesukone hajosi viime viikolla. Se pysäytti pesuohjelman junnaamaan kesken kaiken ja vilkutti numerokoodia, joka tarkoittaa, että kone tihkuttaa vettä jonnekin uumeniinsa. Great! Sitten vaan huoltomiestä tilaamaan. Pari päivää pestiin tiskejä käsin - tai siis pestiin, kun vettä ylipäätään tuli. Meidän tiellä tehdään nimittäin tietöitä, joiden takia vesi on poikki harva se päivä. Oikein lapsiperheen unelmatilanne!

Tiskikonemies tuli, ja kuuntelin arvion vaihtoa kaipaavista osista yrittäen parhaani mukaan tehdä muistiinpanoja töissä olevaa aviomiestä varten. (Mä en ole meidän perheessä se, joka ymmärtää tekniikkaa.) Kuulemma "nousuputki" ja "sivutasku" ainakin piti vaihtaa. Arvio oli, että koneenkorjaus kaikkinensa maksaa 480 euroa! Huh. Tästä tiedosta ja tarkistuskäynnistäkin köyhdyttiin jo sata euroa. Seitsemän vuotta vanhan AEG Favoritin korjaus tuohon hintaan ei tuntunut kovin hyvältä diililtä, kun tällainen normi humanistinplanttukin tietää, että nykykoneet on suunniteltu hajoamaan lopullisesti tietyn ajan jälkeen, mistä syystä AEG:llä ei liene kuitenkaan enää monta vuotta elinaikaa jäljellä. Koneenkorjaajakin vain myönteli, kun esitin tämän asiantuntija-arvioni hänelle. Samaa mieltä oli sitten aviomieskin, ja hän meinasi lähteä siltä seisomalta ostamaan meille uuden astianpesukoneen, kun uusi maksaa vain satasen tai kaksi enemmän kuin korjauksen hinnan.

Dippainssimiehelleni tuli kumminkin vielä mieleen itse katsoa, mitä kone on syönyt ja mistä se vuotaa. Viiden-kuudensadan euron menoerä kummasti motivoi! How Stuff Works -sivustolta löytyi osio tiskikoneenkorjauksesta, ja lopputuloksena oli, että mies irrotti ja puhdisti vaihtoa kaivanneen sivutaskun ja seurasi sitten pesuohjelma käynnissä, vuotaako kone. Parit pesuohjelmat on nyt testattu, ja kone on toiminut moitteettomasti. Aika näyttää, saiko AEG pari vuotta lisää ikää tee-se-itse-huollolla.

Pitäisi varmaan koputtaa puuta. Mutta tuntuu kyllä aika härskiltä, että huoltofirma ei korjausvaihtoehtona tarjonnut lainkaan vanhojen osien huoltoa, vaikka (tai jos) sillä olisi mahdollista pidentää vanhan vehkeen käyttöikää. Vai olisiko perusteellinen huoltotyö sitten maksanut vielä enemmän kuin uudet osat ja niiden vaihtaminen?

Kyllä on tavallisen ihmisen ja varsinkin minunlaiseni tekniikan ihmelapsen vaikea ymmärtää tämmöistä. Mutta onneksi on mies, joka osaa korjata kaikkea! Hienoa on myös, että tee-se-itse-ihmisiä varten on olemassa sellaisia nettisivuja kuin How Stuff Works!