Talo Ranskassa

Kuinka viedään perhe kuukaudeksi ulkomaille arkea elämään? Ja miksi?

Kuten olen hieman valottanut aiemmissa postauksissa (mm. tässä)*, perheemme esikoinen on neljän vuoden iästä asti käynyt ranskankielistä päiväkotia. Takana on siis kohta puolitoista vuotta arkista päiväkotiranskaa. Jos kaikki menee kielen puolesta hienosti, kaupungissamme on mahdollisuus jatkaa myös ranskankieliseen perusopetukseen. Koska perheemme on täysin suomenkielinen, tuntuu, että lisäharjoitusta kielen oppimiselle tarvitaan, että "lisäkielestä" voisi lapselle oikeasti tulla muutakin kuin putkeen luetellut viikonpäivät ja numerot 1-10.

Tänä vuonna syntyi päätös: kerätään kimpsut ja kampsut ja lähdetään Ranskaan! Mikä olisi sen parempi ja luonnollisempi tapa saada kunnon kielikylpy. Psst. Esikoisen lisäksi kielikylvyn tarpeessa on myös äiti. Enkä pistä yhtään pahakseni pidentää kevättä (ja pinnaa) Välimeren tuntumassa...

Ensi huhtikuussa nelihenkinen perheemme muuttaa Etelä-Ranskaan kuukaudeksi. Ja miten, se selviää jatkossa...C'est super, une maison en France!


* kaikki päiväkotia koskevat postaukset löytyvät tunnisteella kielet!

Ilmanvaihtokanavat puhtaaksi!

Sellainenkin asia on olemassa kuin ilmanvaihtokanavat ja niiden nuohous, ja nyt meille pitäisi se nuohous hankkia. Asia nousi ns. tapetille, kun taloyhtiöömme hankittiin juuri uudet ilmanvaihtokoneet. (Möhkäle odottaa asentamista takkahuoneessa). Lisäksi haetaan ratkaisua viisivuotiaan esikoisen pitkittyneelle yskälle, ja netistä tietoa haettuani esimerkiksi Sisäilmayhdistyksen sivuilta päädyin siihen, että kaikki mahdolliset yskänaiheuttajat on eliminoitava. Huono sisäilma voi olla yksi tekijä. Ja johan se nuohous on aika tilatakin - joidenkin lähteiden mukaan ilmanvaihtokanavien puhdistus kannattaa tehdä kymmenen, toisten viiden vuoden välein. Ainakaan meidän aikanamme eli kuuteen vuoteen puhdistusta ei ole tässä talossa tehty kertaakaan.

Sisäilmamestareiden sivuilta:
Puhdas ja toimiva ilmastointijärjestelmä on puhtaan sisäilman perusedellytys. Ilmastointijärjestelmän tarkoitus on poistaa syntyneet epäpuhtaudet rakennuksesta ja tuoda raikasta ja puhdasta ilmaa hengitettäväksi.

Epäpuhtauksia sisäilmaan syntyy esimerkiksi ihmisten toimintojen seurauksena, huonekaluista ja rakennusaineista vapautuneina kemikaaleina, sekä maaperästä vapautuvina kaasuina kuten radonina. Riittämättömien tai likaisten suodattimien johdosta voi sisäilmaan päästä ulkoilman epäpuhtauksia ja siitepölyjä.

Huonon sisäilman aiheuttamat terveyshaitat ilmenevät erilaisina oireina ja sairauksina. Näitä ovat esimerkiksi hengitysteiden, silmien ja ihon ärsytys, päänsärky, väsymys, kuumeilu ja hengitystieinfektiot sekä pitkäaikaissairaudet, kuten astma.

Köh ja höh. Lähetin pari tarjouspyyntöä eri firmoihin ja nyt odotellaan vastauksia. Yhden yrityksen sivuilla oli kätsy laskuri, jolla voi laskea palvelun hinnan heidän tekemänään. Yli viisisataa euroa tuli hinnaksi, ja kotitalousvähennyksen jälkeen maksettavaa jäisi himpun verran alle neljäsataa. Saas nähdä, mitä muilla!

Keittiön (tulevat) kulmakivet?

Aiemmassa postauksessa kävin läpi keittokirjoja, jotka ovat jääneet omassa keittiössäni vakiokäyttöön. Aina kuitenkin julkaistaan uusia, ihania keittokirjoja, joita olisi pakko saada kokeilla! Vaikka muuten kannatankin kirjojen lainaamista kirjastosta, keittokirjojen lainaaminen ei tunnu ollenkaan oikealta. Reseptien ylöskirjoittaminen jäisi näin laiskalta ihmiseltä tekemättä (ja niistä reseptilappusista tulisi ihan rumiakin), eikä meillä ole skanneria, jolla voisi sukkelaan kopsata lemppariohjeita.

Pitemmittä puheitta toivelistani keittiön tulevista kulmakivistä:

Anna ja Fanny Bergenströmin Makuja ja tuoksuja pähkinäpuun alla. Anna Bergenströmin Joka kokin keittokirja kuuluu jo keittiöni vakiokalustoon, ja jos tämä olisi puoliksikin niin hyvä kuin JKK, meidän perheen ruoka-asiat olisivat pitkäksi aikaa (ainakin inspiraationlähteiden puolesta) herkullisella mallilla. Ainakin kirjasta löytyvä Pastasalaatti à la Gina on hurmannut yhden jos toisenkin. Itse testasin ko. reseptin löydettyäni sen Marian blogista.*

Michael Björklundin Lähiruokaa.
Aamulehdestä bongasin tämän kirjan arvostelun ja kaksi esimerkkireseptiä: Paistetut sinappimarinoidut silakat ja Lihapullat kermakastikkeessa, joita kehuttiin. Kuulemma kirjasta löytyy myös ohjeita kampasimpukoille, joita haluaisin osata valmistaa. Paistettuja silakoita tein ensimmäistä kertaa elämässäni tuolla Björklundin reseptillä ja ai että maistuivat hyviltä! Uudet silakkafileet on jo ostettu...

Hanna ja Alexander Gullichsenin Safkaa. No hei, tämän kirjan tekijöiltä on peräisin mainetta niittänyt Avokadopasta! Lisäksi kirjaa on kehuttu suosikkiblogissani Project Mama. Yhtään reseptiä en ole vielä kokeillut, en edes avokadopastaa, mutta luottamukseni on sokea.

Gwyneth Paltrow'n My Father's Daughter ja/tai Notes From My Kitchen Table. Kukahan kertoisi, onko näissä nyt kyse kahdesta eri kirjasta vai joistakin eri painoksista tai maaversioista? Niin, ja onko todella saatavilla vain englanninkieliset versiot? Anyway, olen lukenut kehuja Gwynethin resepteistä siellä sun täällä blogistaniassa ja lehdissä. Gwynethin inspiroimana ja keittokirjaa (vai
-kirjoja??) vielä edes selailematta laitan lähipäivinä tomaatinpuolikkaat oliiviöljyllä siveltyinä uuniin kolmeksi tunniksi 140 asteeseen, ja voilà - siinä kotitekoiset, tuoreet ainekset aurinkokuivattuja tomaatteja kaipaaviin resepteihin..Pastaa..Salaattia..Yrttejä..Vaikka Pastasalaatti à la Gina!

* Alkuperäisohjeen tuore timjami ja jamón serrano korvattiin katkaravuilla. Ruohot ja outorakenteinen kinkku olisivat olleet tasan liikaa perheen ruokapoliisille eli viisivuotiaalle. Mutta katkarapuversiona meni täydestä! Kyllä ne makuhermot pikkuhiljaa kehittyvät!

Lastenkutsujen aika!

Esikoiseni, pieni kultapoikaseni täytti viikonloppuna viisi vuotta. Viisivuotiailla on jo jos jonkinlaisia mielipiteitä synttäreistä, lahjoista ja juhlistaan, ja niinpä tästä suuresta tapahtumasta keskusteltiin jo parin kuukauden ajan ennen varsinaista h-hetkeä..

Kun päivänsankarilta kysyttiin, tarhakavereille järjestettävien synttärijuhlien tarjottavalista oli tällainen:

Angry Birds -limpparia, mehua, vettä ja maitoa
Raparperi-valkosuklaamuffinsseja (näitä oli juuri tehty kotona, sairaan hyviä!)
Angry Birds -kakku (mansikka tai päärynä, ja kakussa oltava marsipaani-Angry Birds päällä)
Muumi-keksejä, suklaakeksejä, Domino-keksejä
Angry Birds -karkkia, suklaata
suolatikkuja, popcornia

Ja tällaisia äiti sitten toteutti:

Punaista mehua merirosvojuomapulloissa
Puutarhamustikka-mansikka-kiiwi-Pavlovakakku
Vanilja-, suklaa- ja marjajäätelöä omavalintaisilla strösseleillä
Domino-keksejä, kauralastuja
Lihapulla-juusto-viinirypäle-cocktailpaloja
Angry Birds -karkkeja, vaahtokarkkeja
Suolatikkuja, popcornia

Empiirisen tutkimukseni mukaan kakku tai muut itse hirveällä vaivalla tehdyt leivonnaiset eivät juuri viisivuotiaille juhlissa maistu, vaikka sitä ehkä ulkonäön vuoksi lapataankin lautaselle (Jee! Kakku on Angry Birdsin/leijonan/merirosvolaivan/xxx:n mallinen!). Helppo ja herkullinen pavlova siis toimi lähinnä kynttilöiden puhallusalustana, ja paikalla olevat aikuiset pistelivät sitä hyvällä halulla. Tarhavieraiden yleinen kommentti oli "ei ole kovin hyvää" :) Myöskään kauralastuja ei juuri kukaan halunnut, mutta dominot rohmuttiin loppuun.

Kaikenkaikkiaan natiaiset olivat niin pieniruokaisia, että kaikkea jäi kamalasti yli. Ruoan puolesta helpot kestit, sanoisin: vieraille riitti, kun saivat pupeltaa poppareita, suolatikkuja, karkkeja ja keksejä. (Ja vähän heitellä niitä). Ihan hukkaan menevät rakkaudella väkerretyt herkut, kaupan hyllyltä saa viisivuotiaiden lempimätöt.

Kattauksesta muuten: lasten juhlarekvisiitta - servetit, mukit ja pöytäliinat - tuntuu olevan suurelta osin aivan karmeaa! Oikein silmiin sattuu se kikerrys ja kukerrus ja huonolaatuisuus. Kaunista kattausta niistä ei saa erkkikään. Kuka oikeasti haluaisi itse kattaukseensa muovikassiaineesta tehdyn psykedeelisen Spiderman-pöytäliinan, käsi ylös! Niin joo, ja vihaiset linnut loistivat poissaolollaan, ei ollut servetin servettiä - Roviolle vinkiksi! Mutta ei muovikassipöytäliinoja, kiitos.

Keittiön kulmakivet

Luin juuri jostain, että keittokirja on kirja, jossa on kuusikymmentä reseptiä, joista kolmea käytetään. Omassa keittokirjahyllyssäni on karkeasti arvioiden 30 kirjaa, ja saattaapa olla hyvinnii, että noin puolet niistä on juuri noita kolmen reseptin kirjoja. Ellei jopa yhden. Tai nollan.

Jotkut keittokirjat taas ovat jatkuvassa käytössä ja inspiraation lähteenä ja suorastaan "keittiön kulmakiviä". Tällaisia keittokirjoja, joihin palaan uudestaan ja uudestaan joko uuden reseptin hakuun tai vanhoihin, hyväksi todettuihin ohjeisiin ovat esimerkiksi

Anna Bergenströmin Joka kokin keittokirja (vuodesta toiseen löytyy jokin uusi herkku tilanteeseen kuin tilanteeseen, loistava kirja!)

Linda Fraserin Best-Ever Cook's Collection: Pasta (mielettömän herkullisia pastareseptejä; loistolöytö edinburghilaisesta divarista vuosia sitten)

Anna-Leena Härkösen Sopan syvin olemus (olin joskus Härkös-fani, ja kaupan päälle lukukokemukseen tuli muutama herkkuresepti, joihin palaan edelleen)

Ritva Lehmusoksan 99 suomalaista kotiruokaa (tästä tarkistan aina lihapulla- ja pannariohjeen, huonomuistinen kun olen..)

Jill Parkerin ja Patrik Giordanon Amerikkalainen keittokirja (kirjan browniet sulavat suussa, ja monta jenkkikeittiön perusjuttua vielä odottaa kokeilemista)

Jotkut kirjat vain jäävät käyttöön heti laakista. Toiset taas eivät. Yksi tällaisista voi olla Jamie Oliverin "30 minuutin ateriat", jonka sain vuosi sitten toivottuna lahjana. Hah. Reseptit olivat loppujen lopuksi yllättävän ei-houkuttelevia. Sitä paitsi aterioiden valmistukseen menee tolkuttomasti kauemmin aikaa kuin puoli tuntia! Ei ihme, että brittilukijatkin ovat hikeentyneet!

Ensi postauksessa listaa joulupukille (ja synttäripukille) himoituista keittokirjoista, jotka eivät vielä korista keittiötäni!

Lastenkulttuuria

Melkein viisivuotiaan esikoisen kanssa on ihana käydä teatterissa, museoissa ja muissa kulttuuritapahtumissa. Parhaimmillaan ne ovat elämyksiä äidille ja pojalle molemmille. Jo pelkkä lapsen innostuksen näkeminen tuo hyvän olon.

Poikasen kanssa on käyty lastenteatteriesityksissä muun muassa Teatteri Mukamaksessa ja pääkirjastossa. Kesällä kävimme katsomassa kaksistaan Komediateatterin 101 Dalmatialaista, josta riitti juttua vielä kotonakin, ja näytelmäjuliste piti saada seinälle. Kesällä teimme myös puolipäiväreissun Sastamalaan Herra Hakkaraisen taloon. Koko perheen suosikkijuttuja ovat olleet Sorin Sirkuksen joulushowt ja Sirkus Finlandia. Olin ihan pettynyt tänä vuonna, kun en itse voinut vauvanhoidolta lähteä Sirkus Finlandiaan pojan ja isin kanssa!

Tänä syksynä pitää järjestää, että päästään pikkujätkän kanssa kahdestaan katsomaan Mimmi-lehmä ja Varis sekä Viirun ja Pesosen joulu Ahaa-teatteriin. Lastenkulttuurikeskus Rullassakin on aina jotain vaihtuvia, kivoja näyttelyitä, joita voi käydä katsastamassa vaikka tarhapäivän jälkeen..Koko perheen voisi tänä syksynä myös roudata vaikka vähän pidemmälle ja käydä ihmettelemässä tiedekeskus Heurekaa...Nyt meni jo tieteen puolelle, mutta lasten maailmassa se tuskin haittaa!

Kirpputoreista

Nurkissa pyörii jos jonkinmoista tarpeetonta tavaraa: pieneksi käyneitä lastenvaatteita, omia vanhoja vaatteita ja kenkiä, parittomia ja/tai vääränvärisiä pussilakanoita, mihinkään sopimattomia koriste-esineitä, luettuja kirjoja ja niin edelleen. Sitten on vielä keittiötavara: epämieluisat keittokirjat; kipot, kapot ja työkalut, joita on epämääräinen määrä tai joita ei koskaan käytetä; lahjaksi saadut astiasarjan osat, joita on jo tai joita ei kerätä...

Kirpputori on tietenkin vanha kunnon ratkaisu näihin. Tai jokin keräysloota. Tähän mennessä olen hyödyntänyt vain lähi-itsepalvelukirppistä omien tavaroiden myyntiin. Olisi varmaan kokeilemisen arvoista, löytäisivätkö esimerkiksi lastenvaatteet ja lelut paremmin uusia omistajia lastentarvikekirppiksellä.

Keittiötarvikkeille muuten löytyy Helsingissä jo oma kirpparitapahtuma! Loistoidea on se. Tuollainen jos järjestettäisiin Tampereella, kiikuttaisin viivana sinne omat keittiökamani (ja itseni myymään, mutta myös tekemään löytöjä!).

Mitkähän ovat Tampereen alueen parhaita kirppiksiä myynnin sujuvuuden kannalta? Kirpparitapahtumissa selkeänä plussana on tunnelma, jota ei tavoita itsepalvelukirppiksillä. Eikä ole pakko laputtaa jokaista tuotetta - senkuin heittelee hintoja hatusta ja antautuu tinkaamiseen asiakkaiden kanssa.

Itse olen tottunut asioimaan näissä:
Jonnan kirppis
Radiokirppis
Bonuskirppis
Länsikirppis
Kaksi kertaa vuodessa järjestettävä Moron peräkonttikirppis Keskustorilla