Lapsosen taival ranskankielisessä tarhassa on alkanut lutviintua ihan mukavasti näin viiden viikon jälkeen - joka päivä ei tosin ole yhtä kiva, mutta kenellä nyt olisi. Kaksi kertaa olen jo kuullut, kun pikkumies on jopa uskaltanut sanoa tädeille kotiin lähtiessä "à demain" - huomiseen! Se on hienoa se. On myös mielenkiintoista seurata, kuinka passiivista sanavarastoa alkaa kertyä: vaikka ranskankielisen hoitosedän kanssa ei ole yhteistä kieltä lainkaan, poitsu jo sujuvasti nyökyttelee oikeassa kohtaa, kun kysytään, haluaako hän aamupuuron kanssa kenties "du beurre" (voita) vai "de la cannelle" (kanelia).
Nyt päiväkodin kautta tuli ilmoitus, että ranskalainen opiskelijatyttö etsii töitä ja voisi pitää lapsille ranskanopetusta tai ihan vaan toimia ranskalaisena lastenvahtina. Sitä olin ajatellut jo itsekin: olisi hyvä saada ranskanpuhumista arkeen vielä vähän lisää. Ei nyt ehkä opetusta alle nelivuotiaalle, mutta parin tunnin leikkisessio viikossa ranskaksi voisi tehdä kielitaidon kehittymiselle ihmeitä! Enkä muuten nyt puhu vain pojasta - olisi lapsenlikan seura hyödyksi myös äidin ruostuneelle ranskalle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti