Tuolinpäälliset, check!

Meille on kulkeutunut jostain kolme puutuolia, joista tykkään, mutta joiden sijoittelu on aina vähän ongelma, koska niitä on vain kolme. Tällä hetkellä niiden koti on makuuhuoneessa, jossa ne toimivat vaatteiden laskupaikkoina ja yöpöytänä. (Vaatteiden laskupaikka on muuten ihan kiva juttu, mutta ikävä kyllä ainakin meillä käytännössä ihan karmean näköinen, koska tuoleille kertyneissä vaatekasoissa voisi harrastaa arkeologisia kaivauksia...)

Päällystin makkarin uutta lookia varten tyynyjä, ja tuosta samaisesta kankaasta tein uudet päälliset myös tuoleihin. Tuolien päällystäminen on helppoa kuin heinänteko, ainakin jos tuolit ovat sellaista mallia, joista irtoaa se kankaalla päällystetty istuinosa. Näitäkin tuoleja on päällystetty jo useamman kerran!

Tarvikkeet:
sakset ja mittanauha
päällystykseen sopivaa kangasta
niittejä ja niittipyssy / vasara ja nupinauloja

1. Istuinosa naputellaan irti kehikosta
2. Vanhat kankaat irti niitteineen päivineen. (Jos on laiska, tämän voi jättää väliin, jos vanha kangas on suht sileä..) Saksien kärjellä onnistuu niittien kaivelu. Jos kangas on kiinni pienillä nauloilla, naulat saa pois vasaran haarapäällä.
3. Mitataan uudesta kankaasta sopivan kokoinen pala, joka riittää peittämään istuinosan ja jonka voi kiinnittää istuinosan alapuolelle siististi niiteillä tai nupinauloilla. Kannattaa kiinnittää huomiota myös siihen, että mahdolliset kuviot kankaassa näkyvät istuimessa halutulla tavalla, eli kangas leikataan sen mukaisesti.
4. Uusi kangas asetaan päällipuoli alaspäin työtasolle ja istuinosa sen päälle. Varmistetaan, että kangas on päällipuolelta sileä ja tiukka, ja kuvio, esim. raidat, kulkevat halutun suuntaisesti.
5. Nidotaan/naulataan kangas kiinni istuinosan alapuolelle ensin yhdeltä reunalta
6. Vedetään kangasta sileäksi ja tiukaksi päällipuolelta ja nidotaan/naulataan kangas kiinni toiselta reunalta.
7. Kulmat vedetään siististi laskokselle, vähän kuin lakanaa vedettäessä patjan alle. Tarvittaessa voi kangasta hiukan leikata, jos kangasta jää kulmataitokseen moninkertaisesti => voi vaikeuttaa nitomista/naulaamista
8. Istuinosa naputellaan tiiviisti takaisin tuolin kehikkoon

(This is) How Stuff Works

Astianpesukone hajosi viime viikolla. Se pysäytti pesuohjelman junnaamaan kesken kaiken ja vilkutti numerokoodia, joka tarkoittaa, että kone tihkuttaa vettä jonnekin uumeniinsa. Great! Sitten vaan huoltomiestä tilaamaan. Pari päivää pestiin tiskejä käsin - tai siis pestiin, kun vettä ylipäätään tuli. Meidän tiellä tehdään nimittäin tietöitä, joiden takia vesi on poikki harva se päivä. Oikein lapsiperheen unelmatilanne!

Tiskikonemies tuli, ja kuuntelin arvion vaihtoa kaipaavista osista yrittäen parhaani mukaan tehdä muistiinpanoja töissä olevaa aviomiestä varten. (Mä en ole meidän perheessä se, joka ymmärtää tekniikkaa.) Kuulemma "nousuputki" ja "sivutasku" ainakin piti vaihtaa. Arvio oli, että koneenkorjaus kaikkinensa maksaa 480 euroa! Huh. Tästä tiedosta ja tarkistuskäynnistäkin köyhdyttiin jo sata euroa. Seitsemän vuotta vanhan AEG Favoritin korjaus tuohon hintaan ei tuntunut kovin hyvältä diililtä, kun tällainen normi humanistinplanttukin tietää, että nykykoneet on suunniteltu hajoamaan lopullisesti tietyn ajan jälkeen, mistä syystä AEG:llä ei liene kuitenkaan enää monta vuotta elinaikaa jäljellä. Koneenkorjaajakin vain myönteli, kun esitin tämän asiantuntija-arvioni hänelle. Samaa mieltä oli sitten aviomieskin, ja hän meinasi lähteä siltä seisomalta ostamaan meille uuden astianpesukoneen, kun uusi maksaa vain satasen tai kaksi enemmän kuin korjauksen hinnan.

Dippainssimiehelleni tuli kumminkin vielä mieleen itse katsoa, mitä kone on syönyt ja mistä se vuotaa. Viiden-kuudensadan euron menoerä kummasti motivoi! How Stuff Works -sivustolta löytyi osio tiskikoneenkorjauksesta, ja lopputuloksena oli, että mies irrotti ja puhdisti vaihtoa kaivanneen sivutaskun ja seurasi sitten pesuohjelma käynnissä, vuotaako kone. Parit pesuohjelmat on nyt testattu, ja kone on toiminut moitteettomasti. Aika näyttää, saiko AEG pari vuotta lisää ikää tee-se-itse-huollolla.

Pitäisi varmaan koputtaa puuta. Mutta tuntuu kyllä aika härskiltä, että huoltofirma ei korjausvaihtoehtona tarjonnut lainkaan vanhojen osien huoltoa, vaikka (tai jos) sillä olisi mahdollista pidentää vanhan vehkeen käyttöikää. Vai olisiko perusteellinen huoltotyö sitten maksanut vielä enemmän kuin uudet osat ja niiden vaihtaminen?

Kyllä on tavallisen ihmisen ja varsinkin minunlaiseni tekniikan ihmelapsen vaikea ymmärtää tämmöistä. Mutta onneksi on mies, joka osaa korjata kaikkea! Hienoa on myös, että tee-se-itse-ihmisiä varten on olemassa sellaisia nettisivuja kuin How Stuff Works!

Viiri-viiri tööt-tööt

Meillä oli hiljattain kuopuksen ristiäiset, johon piti saada jotakin keltaista koristetta keltaisten kukkien lisäksi. Virkattuja, paperisia ja kankaisia viirejä on näkynyt sisustuslehdissä niin paljon, että tulipa sitten mieleeni kokeilla niiden tekoa itsekin.

Materiaaliksi hankin Tiimarista pari erilaista kartonkia (tavallinen ja laine-) ja käsintehtyä paperia. Lisäksi käytin Marimekon kelta-harmaita Unikko-serviettejä, koska niitä tuli myös kattaukseen. Kotoa löytynyt valkoinen puuvillalanka sai kelvata viirinauhaksi. Sitten piirtelin lyijykynä ja viivoitin apunani viirikolmiot kartongeille, leikkasin ne ja liimasin kolmiot kiinni lankaan Erikeeperillä. Viirinauhaa olisi pitänyt tehdä runsaasti enemmän, mutta loppui aika ja viitseliäisyys. Kivannäköistä se kumminkin oli! (Luonnossa kivempi kuin tuossa pimeässä kuvassa. Vastapainoksi pari kivaa kuvaa ristiäisten ulkokukka-asetelmista.)

Sitten, kun viiri oli jo valmis, löysin Beautiful Mess -blogista hauskoja viirejä ja niiden teko-ohjeita. Kivannäköinen blogi muuten, ja äkkäsin sieltä myös kivan ovikranssin ja muiden koristusten teko-ohjeita! Sitten kun taas olisi aikaa ja viitseliäisyyttä...

Vaikka onhan sitä taas, kun kudon vauvalle neuletakkia. Kunpa saisin sen valmiiksi kun se vielä mahtuu.

Unelmien takkahuone

Viimeisin meillä tehty remppa on takkahuoneen ja kodinhoitohuoneen yhteisremontti, jossa koko huoneet uusittiin lattiasta kattoon. Vanhat ysikytluvun kaapistot, lattialaatat ja takka saivat lähteä, ja kangastapetit poistettiin. Oli ihanaa nähdä remontti valmiina lomamatkan jälkeen! Mehän siis poistuimme huushollista kahdeksi viikoksi pölyn ja hävityksen kauhistuksen tieltä...

Takkahuoneen kiinteän sisustuksen avainjutut ovat Minoli Tilesin Milestone Desert -laatta lattiassa (kuva) ja Milestone Canyon (kuva) seinässä takan takana. Tykkäsin Milestonen kuvaston miljöökuvista ja niiden värimaailmasta niin kovasti, että niistä voisi kopioida koko lookin! Takka on valkoinen sylinterin mallinen Jotul FS 84, johon ihastuimme naapurissamme.

Yllä oleva kuva on Jotulin sivuilta. Täytyy kaivella kuva vanhasta takkiksesta ja napsaista uusi nykyisestä lookista. Rakastan sitä! Kunhan vielä takkahormi saataisiin. Uudesta takkahuoneesta on paha nauttia, kun takka ei ole kytketty. Eikä kyllä uuteen huoneeseen sopivia huonekalujakaan ole vielä kaikkia löydetty. Noh, eihän rempasta olekaan kuin vasta viisi kuukautta! Että jos jollakulla muullakin venähtävät remontti- ja sisustusaikataulut, niin täältä vertaistukea.

Omenat uunista ulos

Pihamme pieni omenapuu tuottaa satoa joka vuosi, mutta yleensä vain harvat omput ovat syömäkelvollisia - jostain syystä iso osa hedelmistä mätänee jo puuhun tai madot ovat syöneet niitä jo ennen puusta putoamista. Omenalajikekaan (ilmeisesti Huvitus) ei ole kovin kummoisen makuinen. Kypsien omenoiden keräilykin on monesti päässyt unohtumaan, joten etanat, linnut ja madot ovat saaneet niistä hyvät juhla-ateriat. Lähinnä puu on ollut koristeena, kiipeilypuuna ja miehen muotoiluinnostuksen kohteena.
Tällä viikolla otin kuitenkin härkää sarvista ja houkuttelin neljä-ja-puolivuotiaan poikasen keräämään kaikki hyvät omenat ämpäriin. Puustakin oli lupa ottaa, kunhan ei raakoja. Ihmeen paljon kelvollisia omenoita tulikin, yksi ämpärillinen, ja vielä jäi puuhunkin hedelmiä kypsymään.

Pesin ja lohkoin 2,5 kiloa omenoita kuorineen ja keitin ne pehmeiksi. Ensin piti soseuttaa ja keittää ne hillosokerin kanssa ja lisätä minttua, vaniljaa tai muuta maustetta mukaan, mutta reseptiä googlatessa löysin "toffeeomenahillon" ohjeen, joka houkutteli kokeilemaan. Radio Suomessa on kuulemma ohje joskus alunperin annettu. Ihan uusi juttu mulle, että hillo laitettiinkin uuniin! Hillosta tuli täyteläisen leijonankeltaisenkultaista sen muhittua uunissa 2 tuntia. Maku muuttui toden totta hiukan toffeemaiseksi, samoin kuin hillon rakenne! Leivän päällä on jo hillo testattu ja oli namia. Pääsee käyttöön varmasti myös turkkilaisen jogurtin sekaan sekä croissantien, lättyjen ja pannarin päälle!
Lisäsin ohjeen sokerimäärää, sillä toisessa ohjeessa hillo tehtiin pakastettavaksi, mutta itse purkitin sen jääkaapissa säilytettäväksi. Ei hajuakaan, onko käyttämäni sokerimäärä nyt riittävä jotta hillo säilyy hyvin, jää nähtäväksi! Alkuperäisohjeen sokerimäärä taasen vaikutti ihan liian hurjalta. (Muokattu 3/2013: kyllä se nyt vaan on niin, että enemmän sokeria tarvitaan! Ei sitten tarvitse itkeä homehtuneita hilloja, höh.)

Rouva K:n Huvitushillo
2,5 kg omenoita (punnittu kokonaisina)
9 dl luomuruokosokeria (ei riitä!)
Pese ja lohko omenat kuorineen, poista siemenkodat. Keitä pehmeiksi vähäisessä vesimäärässä. Soseuta esim. sauvasekoittimella ja lisää sekaan sokeri. Sekoita. Laita uuniin uuninkestävässä astiassa ja anna muhia kahdesta kahteen ja puoleen tuntiin. Sekoita välillä ja maistele, milloin "karamellisoituminen" alkaa tapahtua. Purkita ja säilö kylmässä.

Tyynynpäälliset, check!

Mikä mahtava fiilis. Sain kuin sainkin ihan omin pikku kätösin ommelluksi makuuhuoneen koristetyynyjen päälliset! Käytän yleensä ompelukonetta lähinnä housunlahkeiden satunnaiseen lyhentämiseen, joten tyynynpäällisten kokoon kursiminen on mieletön saavutus, ja olen nyt eilisillasta asti ihastellut kätteni jälkiä. Kerrankin kätevä emäntä -olo!

Kauempaa otettuja kuvia tyynyistä in action löytyy edellisestä makuuhuonepostauksesta, jolloin kankaat tosin olivat vielä irrallaan. Onkohan kankaan väri nyt sitten nimeltään okra, terrakotta vai poltettu oranssi?

Tyynynpäällisten teko oli ex tempore -toimintaa; en piirrellyt mitään suuntaviivoja kankaisiin tai edes käyttänyt mittanauhaa. Nuppineuloilla vaan muutamat merkit ja menoksi! Mulla oli tosin todellisia vaikeuksia hahmottaa, miten saan sovitetuksi kankaan ja suunnitelluksi "täyttöaukon" haluamaani kohtaan, ja sen jälkeen käännetyksi koko komeuden nurinpäin ompelemista varten. Ilmeisesti avaruudellista hahmotuskykyä vailla olen minä.

Nyt jälkeenpäin vasta maltoin katsoa netistä ohjetta, ja kas, Youtubesta löytyykin opastusvideoita tyynynpäällisen ompeluun! Aika herttaista. Tässä videossa tehdään juuri sellainen "envelope"-päällinen jonka itsekin väsäsin!

Eikä tyynynpäällisissä vielä kaikki. Päällystin samaan syssyyn myös kolme vanhaa puutuolia, joiden istuinosan kangaspäälliset kaipasivat uutta väriä. Samoja raita- ja kukkakankaita riitti vielä niihinkin. Kuvat niistä jäivät vielä ottamatta, mutta todistusaineistoa on tulossa!

Uusia taitoja

Halleluja! Päiväkotilapsi on puhjennut puhumaan ranskaa! Äidillä oli loksahtaa suu hämmästyksestä auki, kun tajusi, mitä poikanen pajatti itsekseen kovaan ääneen kotona...Viikonpäivät ranskaksi! Mon dieu. Samana päivänä kuultiin vielä ranskankielinen lastenlaulukin käsikoreografioineen. Tuntuu kyllä hienolta. Olen yrittänyt skarpata kotona, että muistaisin joka päivä vähän rupatella ranskaa pojalle. Päiväkodin kautta myös tilattiin kotiin ranskalaisen kirjakustantamon l'École des loisirs'in lastenkirjasarja - ensimmäistä kirjaa odotellaan. Lastenhoitajaa ei ole vielä hankittu. Taas niin kiire..Tai sitten en ole innoissani toivottamassa meille vieraita - arki-iltoina sitä on muutenkin tarpeeksi voipunut. Äh.