Ranskan lähtövalmisteluja / talo

Talo Ranskassa -projekti on taas pitkästä aikaa mielessä. Lähtö lähestyy! Huhtikuussa ollaan jo muilla mailla. Meidän kotikaupunkimme kuukauden ajan on Etelä-Ranskan Perpignan, noin 120 000 asukkaan kaupunki kolmisenkymmentä kilometriä Espanjan rajalta.

Olin niin täpinöissäni, kun lähtöajankohdalle vihdoin saatiin varmuus elokuussa 2012, että halusin hoitaa taloasian samantien valmiiksi, jotta ei tarvitse stressata asuinpaikasta. Sama juttu lentojen kanssa - nekin oli kiva saada ajoissa ostetuksi, jotta voi vielä itse päättää, miten ja millä siirrämme perheen tavaroineen uuteen kotiin. Tässä koontia tähänastisista asumisvalmisteluista.

Talomme on vuokrattu HouseTrip.comin kautta. Ystäväni oli käyttänyt palvelua etsiessään pariksi viikoksi asuntomajoitusta Pariisista, ja oli ollut tyytyväinen palveluun ja vuokraamaansa ihanaan keskusta-asuntoon. Ideana on, että rekisteröityneet vuokranantajat voivat ilmoittaa vuokrakohteistaan sivustolla, ja yhteydenpito ajankohtakyselyineen ja varauksineen hoidetaan HouseTripin kautta. Myös vuokra maksetaan HouseTripille, joka luovuttaa rahan vuokranantajalle vasta sitten, kun vuokralainen on saapunut asuntoon ja kaiken on todettu olevan ok (niin kuin että asunto on olemassa, heh). Toinen varteenotettava palvelu olisi ollut HomeAway, josta löysinkin aivan täydellisen talon, joka sijaitsi 20 minuutin junamatkan päässä Pariisista! Aika kaukana kuitenkin Etelä-Ranskasta, jonne kovasti halajan. Ehkä ensi kerralla sitten...

Sijainniksi valikoitui Perpignan ihan siitä syystä, että siinä sattui yhdistymään kaikki: löysin juuri meille sopivan talon, sopivaan hintaan ja sopivalla sijainnilla. Etelä-Ranska oli siis ehdoton suunta, ja kalustetusta talosta piti löytyä kaikki mukavuudet: kunnon keittiö, pyykinpesukone sekä televisio. Arkeahan sinne on tarkoitus lähteä viettämään (plus kauniimpi sää ja ah, niin ihana ranskan kieli), joten varustuksen on oltava lähes kuin kotona! En halunnut, että perheemme on riippuvainen autosta (jota siis ei haluttu joutua vuokraamaan), joten asunnon oli myös sijaittava kävely- tai bussimatkan päässä palveluista ja jostakin keskuksesta. Nyt meillä on juuri sellainen talo, jonne mahtuu myös majoittamaan ystäviä. Talossa on paljon tilaa myös pihassa, ja kirsikkana kakun päällä ulkouima-allas sekä naapurissa sijaitseva lasten leikkipuisto, jonne minä ja esikoinen pääsemme ranskaa sorauttelemaan. Perpignanin keskusta palveluineen on aivan lähellä, ja Välimeren rannalle on matkaa alle kymmenen kilometriä. (Rantajutuista: löysin irkkublogin, jossa luetellaan parhaat rantakohteet Perpignanin lähistöllä! Ainakin lähimpiin, kuten Canet en Roussilloniin pääsee bussilla tai junalla Perpignanista.)

Ensi postauksessa sitten lennoista!

Kuvat Perpignania halkovasta La Tet -joesta sekä Ranskan kartasta http://www.creme-de-languedoc.com ja Google Maps.

Langennut vegaaniruokakokeilu

Törmäsin ystävän kautta Vegaanihaasteeseen. Hyvä keksintö jakaa blogissa päivittäin uusi vegaaninen ruokaresepti! Jos vastaisin vain omasta ruokahuollostani, ts. en olisi perheellinen, niin nyt kyllä ottaisin haasteen vastaan ja ryhtyisin kuukauden ajaksi kokeilemaan. Liha kuuluu aika mutkattomasti ruokavaliooni, mutta kyllä sen syöminen tekee aika ajoin olon epämukavaksi - ei missään nimessä makunsa, mutta eettisyytensä puolesta. Ostankin mieluiten kaikki eläinkunnan tuotteet luomuna. Meillä kaikki on kuitenkin yleensä vaan melkein eikä just, niin kuin nyt sitten tässäkin asiassa...

Eilen illalla oli määrä tehdä ruokaa vain itselleni (kun edellinen ruoka ei riittänyt) ja muistui mieleeni Vegaanihaasteessa julkaistu Keittiö ja puutarha- blogin Pikainen pastakastike. Ainekset löytyivät kaapeista sattumalta. No, näinhän tämä menee, että lapsiperheen kaapeissa on kaikenlaista vanhentuvaa, jota sitten yrittää hyödyntää, jottei tulisi ruokaroskaa...Orastava vegaaniuteni saikin juustoisen lopun - ainakin toistaiseksi. Hyvä ja todella nopea pasta!

Pikainen pastakastike langenneille vegaanikoille :)
reilu annos kahdelle

spagettia tai muuta pastaa
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 porkkana
öljyä paistamiseen
1 tlk valkoisia papuja tomaattikastikkeessa
pizzamaustetta (oregano, basilika, timjami)
suolaa 
mustapippuria
n. 1 dl Pecorino-juustoa hienona raasteena
vaaleaa balsamiviinietikkaa
persiljaa

Laita pastavesi kiehumaan ja mausta reilusti suolalla.Kuori ja pilko pieniksi sipulit ja porkkanat ja kuullota pannulla öljyssä muutama minuutti. 
Kun sipulit ovat pehmenneet, lisää pavut liemineen sekä yrtit. Anna kiehua muutama minuutti. Lisää jossain välissä pastat veteen kypsymään. Kun pastan keittoaikaa on jäljellä n. 5 min, lisää juustoraaste, pippuri sekä tarvittaessa suolaa. Kastike on valmista, kun vihannekset ovat sopivasti pehmenneet. Tarjoile heti pastan kera ja ripota annoksen päälle vaaleaa balsamicoa sekä koristeeksi persiljaa.

Mattimyöhäiset matkakuumeessa

Thaimaa, tuo nykysuomalaisen Kanaria, kutsuu perhettämme muutaman viikon kuluttua!

Joulun alla heräsimme (tai siis töissä käyvä mieheni heräsi, mä olin muistutellut asiasta jo jankuttamiseen asti) siihen, että on korkea aika varata matka, jos jonnekin vielä aikoo talvipakkasia pakoon tammi-helmikuun vaihteessa. Äitiyslomalaisena on helppo lähteä matkaan milloin vain, mutta miehen työ on sen luonteista, että sopivaa lomahetkeä joutuu kyttäämään niin, ettei varoaikaa juuri jää. En nyt itsekään ole sensorttinen, että haluaisin lyödä lukkoon matkoja vuoden varoitusajalla, mutta on myönnettävä, että oman siipan spontaaniudelle jään ihan kakkoseksi...

Kahden viikon matkoja kysellessä joulukuun lopulla tarjontaa oli jäljellä (muistaakseni) Thaimaahan, Kuubaan, Intiaan, Kanarialle ja Meksikoon. Vaikka Thaimaa onkin jo tuttu matkakohde lähes kymmenen vuoden takaa ja viime reissu on maaliskuulta 2012, siihen päädyttiin ihan käytännön syistä. Kun kahden viikon matkaamme oli yhdistettävä myös mummujen viikon loma*, ei ihan joka paikka enää onnistunutkaan, sillä osaan kohteista tehdään vain kahden viikon matkoja. Lisäksi kun oltiin viime tingassa varausta tekemässä, ei luonnollisestikaan enää ollut vapaita paikkoja kuin satunnaisesti. Muita valintaperusteita (tai valitsematta jättämisen perusteita) näillä pelimerkeillä:

KYLLÄ Thaimaalle: koska turistitarjontaa on, infrastruktuuri ja hotellitarjonta sopivat mainiosti rentoon lomaan lasten kanssa, tietty "valmiiksi pureskelu" ei ollenkaan haittaa viisi- ja puolivuotiaiden matkalaisten kanssa!
KYLLÄ Thaimaalle: suorat lennot (siis charter-lennot Phuketiin)
KYLLÄ Thaimaalle: vähemmän negatiivisten yllätysten mahdollisuuksia, koska tuttu paikka (vaikka emme menekään samaan hotelliin/kaupunkiin kuin aiemmin)
KYLLÄ Thaimaalle: Iki-ihana ruoka! Ja edullinen!
KYLLÄ Thaimaalle: no siellä nyt vaan tiukkapipoisen ja kylmästä kangistuneen ihmisen mieli ja keho lepää...

EI Intialle: Goa, vaikka kiva matkakohde onkin ja miehen kanssa on sinne matkattu, ei ole yhtä hyvä lapsikohde. Ainakaan nyt ei osunut kohdalle hotellia, joka olisi houkutellut lasten jutuilla. Iso juttu on myös vatsataudin melko suuri mahdollisuus. Ei kerta kaikkiaan viitsi ottaa riskiä, että joutuu lomalla hoitamaan itseään/puolisoaan/lapsiaan ripulin kourissa.

EI Kanarialle: nää on näitä makuasioita...Mutta ei koskaan pidä sanoa ei koskaan. Onhan Kanarialla vankat lapsiperhekannattajansa, kuten Inahdus-kirjablogissakin todetaan. (Pitäisi muuten lukea tuo Lapsiperheen matkakäsikirja!) Vähänpä minäkin tiesin esimerkiksi kolmen viikon reppumatkalla Thaimaassa viime vuosikymmenellä, että karsastamassani Phuketissa viettäisin iloisesti kaksi viikkoa maaliskuussa 2012 mieheni, poikani ja isovanhempien kanssa.

EI Kuuballe: tääkin on vähän mielikuvajuttuja, mutta Kuubaan matkustaisin kyllä mieluummin ilman lapsia, tai ainakin vasta, kun ovat vanhempia. Maa kiehtoo etenkin historiallaan ja tanssikulttuurillaan, mutta mielikuvissani lasten kanssa Kuubaan matkustaminen olisi hengailua all inclusivessa ja vatsataudin välttämistä. Ehkä Lapsiperheen matkakäsikirja voisi valistaa mua tässäkin?

Ja bubbling under:
KYLLÄ Meksikolle: Yllätyksekseni lentoaika on vain 10 tuntia mennessä ja 12 palatessa, ei siis ihan ylitsepääsemätöntä.
KYLLÄ Meksikolle: Meksikossa emme ole vielä käyneet ja paikka vaikuttaa kiinnostavalta ja lapsiperhelomailuunkin sopivalta.

Meksikon "ongelma" taisi olla juuri vähäiset jäljellä olevat matkapaikat mattimyöhäisille. Kalliimmaksikin se olisi tullut kuin Thaimaa, joten jätetään Meksiko hautumaan!

* Mummut/papat matkaseurana on ihan ykkösiä!

Kuurankukkia

Muistan, kuinka mummulan verannan ikkunoissa oli talvella kauniita kuurankukkia, jotka huursivat ikkunan aivan kuin siihen olisi kiinnittynyt jättiläislumihiutaleita. Nykyeristyksellä ikkunoihin ei taida enää tällaista luonnontaidetta muodostua, mutta onneksi ikkunahiutaleita voi itse tehdä!

 Ei tarvita kuin piimää ja leimasin. Hiutale- tai muun leimasimen varmaan joku kätevämpi emäntä voisi väkertää vaikkapa perunanpuolikkaasta kovertamalla, mutta onneksi mulla oli valmiina puinen hiutaleleimasin, jota käytin myös joulukorttien koristeluun. Piimä voi kuulostaa jotenkin öklöltä aineelta ikkunan sotkemiseen, mutta se tekee oikeasti kuivuessaan kauniin valkoisen, läpikuultavan pinnan hiutaleisiin. Eikä tuoksu miltään, testasin!

Sitten vaan leimasin kastetaan varovasti piimälautaselle. Yhdellä kastamisella saa kolme-neljä kuviota. Ensin piimää on leimasimessa vähän liikaa, joten eka ja ehkä toinenkin leima on pyyhittävä kostealla liinalla pois ikkunasta. Lopuissa kuvioissa ainetta on juuri sopivasti.

Hyvää kuvaa näistä oli kyllä vaikea ottaa. Ja näyttää siltä kuin asuttaisiin vankilassa, kun ikkunasta näkyvät nuo puurimat jotka suojaavat näkymää naapuripihaan. Mutta kehuja ovat hiutaleet saaneet - ovat kuulemma herkän kauniita. Eleetöntä joulukoristelua. Ja hei, kannustavat varmaan myös ikkunanpesuun: noloa jos ikkunoissa on hiutaleita vielä siinä vaiheessa kun ulkona jo vihertää.

Postia pukilta ja pukille

Ihan vaan note to self ensi jouluksi. Jos haluaa kirjeen joulupukilta Korvatunturilta, sen voi tilata Postin sivuilta! Heräsin tähän kivaan ideaan eilen ostettuani joulumerkkiarkin, jossa tuota pukin kirjettä mainostettiin. Tänä vuonna perheen 5-vee ei harmi kyllä vielä kirjettä saa, sillä pukille olisi pitänyt jättää tilaus viimeistään 9. joulukuuta. Ensi vuonna sitten tarkkana!

Viisivuotias muuten aloitti suurella innolla oman kirjeensä joulupukille jo pari viikkoa sitten - siihen piti kirjata kaikki joululahjatoiveet äidin kirjoittamaa mallia seuraten. (Toiveet siis olivat poitsun ihan omia kuitenkin :) Jossain vaiheessa into kuitenkin hiipui - oli niin pitkiä sanoja! Kuten Hevisaurus-pehmolelu. Kirjettä ei ole vielä saatu postiin. Jos se nyt kuitenkin vielä valmistuisi ennen joulua, joulupukille voisi laittaa postia osoitteeseen

Joulupukin Pääposti
Joulupukin Pajakylä
96930 NAPAPIIRI

Houhou!

*Muoks 18.12.
Näköjään joulupukki tekee yhteistyötä parinkin eri firman kanssa... Mikähän se tällainen Santa Claus Greeting Center on? Sivuilla ei kerrota, koska on viimeinen tilauspäivä jouluksi, mutta lähetin juuri pukille kysymyksen asiasta.

Joulukortit - omalla vastuulla!

Jaha, kätevä emäntä postitti juuri joulukortit päivän myöhässä aiotusta. Postissakin todettiin, että niiden jouluksi ehtiminen 60 sentin joulumerkillä "on sitten teidän omalla vastuullanne". Mutta viis siitä! Kaikki saavat kuin saavatkin omatekoiset joulukortit, ja askarteluntarpeeni on taas hetkeksi tyydytetty. Kohta tuleekin aika siirtyä joulupaketteihin...

Tänä vuonna käytin puisia hiutale-, joulukuusi- ja joulukelloleimasimia, jotka löysin joskus kesällä kirppikseltä. Kun etsin askartelumaalia leimaamista varten, äitini johdatti meidät puolivahingossa aivan ihanaan skräppäyskauppaan! Kuulemma avattu kesällä, aiemmin jo toiminut verkkokauppana. Siellähän meinasin seota sukkiini. Kokosin kuitenkin itseni ja ostin vain hopeaiset ja valkohelmiäiset askartelumaalit leimaamiseen sekä kauniin yksinkertaisia lahjapakettikortteja, joita myös käytin tämän vuoden korteissa. Ai niin ja viininpunaista teippiä! Muut aineet - valkoiset pitsiteipit, niininaru, vaaleat ja mustat paperit sekä valkoiset pahvit löytyivät jo  kotoa.

Nuo pakettikortit muuten kiinnitin pienillä kaksipuolisilla pehmoteipeillä - sillä tavalla ne sai mukavasti jäämään koholle pohjapaperista. Sellaiset (ilmeisesti skräppäykseen) tarkoitetut pikku teipinpalatkin ovat olleet yllättävän hyvä ostos, vaikka muistan, kun muinoin pähkäilin, että tekeekö sellaisilla yhtikäs mitään. Niille on ollut käyttöä jo monessa kortissa!

Joululahjapakettiin ja pöydälle/kaulaan

Joululahjastressi ei ole vielä iskenyt, mutta on jo ihan selvästi ovella (niinkuin itse joulukin jo joidenkin hätähousujen mielestä..)...Stressin tuloa selättämään on ihan hyvä tehdä listoja siitä, mitä kullekin on ajatellut hankkivansa. Siis pahinta ja turhauttavintahan on joutua lahjaostoksille ilman mitään koordinaatteja ja ideoita. Ylipäänsäkin lahjaostokset olisi kiva pystyä välttämään - varsinkin aikuisille kaikkein parhaat lahjat ovat itsetehtyjä. Tätä mieltä olen - ajatuksena ne omatekoiset lahjat lapsillekin ovat kauhean kivoja, mutta omat taidot eivät kyllä riitä kuin pehmeisiin paketteihin, ja kovat paketithan ne aina lapsista parhaita ovat!

Hahtuvaliina ja kaarnahiutaleet

Aikuisille sen sijaan voi leipoa, askarrella ja näpertää kaikenlaista. Jo tekemisestä saa hyvän mielen, ja jos omasta paketistani löydän jotain toisten itse tekemää, olen ihan myyty!

Viime joulun alla ystäväni opetti tekemään hahtuvalangasta hurmaavan harsoisen huovutetun kaitaliinan, joka sopii myös hartia- tai kaulaliinaksi. Ihana (ja ihanan helppotekoinen) liina jäi omaan käyttöön ja somistikin viime vuonna joulupöytäämme, mutta täksi jouluksi ajattelin näpertää liinan tai kaksi myös pukinkonttiin. 

Tarvikkeet:

hahtuvalankaa 

lakanakangasta

pyykinpesukone

 1. Levitä lakanakangas pitkälle ruokapöydälle tai vaikka lattialle.

2. Hahmottele,  minkä levyisen ja -pituisen liinan haluat tehdä. Mitään merkintöjä ei tarvitse välttämättä tehdä, ellei ole jotkut tarkat mitat.

3. Keri lankakerää auki hahmottelemasi liinan kokoiselle alueelle niin, että langasta muodostuu lakanan päälle verkkomaista kuviota, jossa langat "risteilevät" toistensa päältä. Lankaa siis levitellään lakanan päälle auki vähän sikin sokin, mutta sitä voi myös toki asetella haluamallaan tavalla säännöllisemmin. Kannattaa katsoa, ettei mihinkään kohtaan "liinaa" jää isoa reikää, ts. aluetta, johon ei ole levitetty lankaa.

HUOM! Koska liina saa muotonsa ja kuvionsa siitä, että risteävät ja päällekkäin menevät langat huopuvat toisiinsa kiinni, kannattaa katsoa, etteivät langat jää kovin monessa kohtaa irralleen viereisistä langoista. Varsinkin liinan reunoissa on hyvä olla tarkkana, muuten tulee kovin risareunainen liina.

4. Kun lanka on aseteltu halutulla tavalla, kääri varovasti lakana tiukalle rullalle niin, että lankasommitelma eli tuleva liina/huivi jää sen sisään.

5. Solmi lakanapötkö tiukasti parista kolmesta kohdasta langalla kiinni. Tämä lanka voi olla mitä tahansa lankaa.

6. Pese pötkylä pesukoneessa vähintään kuudessakympissä.

7. Katkaise/avaa langat lakanapötkön ympäriltä ja avaa pötkö varovasti! Jostain kohdin hahtuvalanka on voinut jäädä lakanakankaaseen kiinni ja se pitää irrottaa niin, ettei samalla kuitenkaan vahingossa repäise reikää liinan verkkokuvioon.

8. Voilà - omatekoinen käsityösi on valmis! Jos haluaa, valmiin liinan voi prässätä kostean kankaan alla silitysraudalla.