Lammasta ja (sahrami)couscousia

Pääsiäissunnuntaina kokkasin lammasta. Pidän kovasti lampaanlihasta, mutta tässä kun pohdiskelin, niin tajusin että valmistin sitä nyt ensimmäistä kertaa ihan itse. Vanhempani, jotka muuten sitä lammasta ovat lukemattomia kertoja tyttärelleen tarjonneet, muuttivat juuri pääsiäisviikonloppuna ja arvata saattaa, ettei  pääsiäispöytään ollut aikaa kutsua vieraita (jaa niin siis mihin pöytään? missä se pöytä on? joko se on muuttokuormassa? mihin tänne mahtuu pöytä???). Joten tyttärelle lusikka kauniiseen käteen. Tämä(kin) saattaa muuten olla merkki aikuistumisesta. Ennen sitä odotteli aina, että varmaan saa kutsun juhlapyhinä/viikonloppuna kotiinkotiin tai anoppilaan syömään, mutta nykyään niitä kutsuja esitän itsekin. Emäntä kätevöityy!

Mutta asiaan, asiaan. Anna Bergenströmin Joka kokin keittokirjan kovasti kulutetuilta sivuilta etsin lammasreseptin, joka osoittautui todella maistuvaksi.  Tätä voi tehdä ihan koska tahansa. Ja todellakaan lampaan keittämisessä ja lihojen irrottamisessa ei ole mitään vaikeaa (vähän jännitti etukäteen).

Lammasta ja sahramicouscousia

4-5 annosta

Lampaan keittäminen

1 - 1 1/4 kg lampaanrintaa tai muuta lampaanlihaa (mies toi lampaanpotkaa Kauppahallista)

n. 2 l vettä

1 rkl suolaa, mustapippuria

Pane liha kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen pataan. Vettä sen verran, että liha peittyy juuri ja juuri. Lisää muutama pippuri. Vähennä lämpöä ja keitä hiljalleen kannen alla 1 - 1 1/4 tuntia. Lihan tulee olle täysin kypsää. Kuori välillä harmaanruskea vaahto pois pinnalta. Keittämisen jälkeen liha on valmista laitettavaksi edelleen. Huom! Siivilöi keitinliemi, kun liha on kypsää, ja pane liha toistaiseksi sivuun. Irrota luut, kun liha on jäähtynyt ja leikkaa liha n. 3 sentin paloiksi.

Tässä vaiheessa laitoin irrotetut lihat ja siivilöidyn liemen jääkaappiin odottamaan varsinaisen ruokalajin valmistusta, joka tapahtui myöhemmin...

Keitetyt potkat luineen päivineen

Kasvikset lampaan kanssa

1 iso, karkeaksi pilkottu sipuli

1 pieni kuorittu porkkana pieninä tikkuina

n. 2 rkl öljyä paistamiseen

1 hyvin huuhdeltu ja suikaloitu purjo

1/2 viipaloitua fenkolia tai pieni kukkakaalinpää tai pari parsakaalin kukintoa (ostin fenkolin, mutta jätin sen kauppaan, joten mentiin parsakaalilla..)

1 keskisuuri kesäkurpitsa puolikuina

1/2 punaista/keltaista paprikaa ohuina suikaleina

n. 1 tl timjamia

kourallinen mustia oliiveja

sambalia tai tabascoa (sambal on hyvää!)

lampaan keitinlientä

puristettua valkosipulia

mustapippuria

Paista sipuli ja porkkana öljyssä melko kuumalla pannulla. Lisää purjo, kesäkurpitsa ja fenkoli/kukkakaali/parsakaali. Paista vielä pari minuuttia. Sekoita joukkoon paprika. Mausta timjamilla, puristetulla valkosipulilla ja mustapippurilla. Lisäksi vähän sambalia tai tabascoa. Lisää 1 - 2 dl lampaan keitinlientä ja luuttomat lihapalat sekä oliivit ja kuumenna pataa kannen alla 1-2 minuuttia. Maista ja lisää suolaa vain tarvittaessa.

Couscousiin

5 dl couscousryynejä

1/2 g (1 pakkaus) sahramia (ne laittavat, jotka muistavat ostaa, toim.huom..)

5 dl lampaan keittolientä

2 rkl voita tai öljyä

Hienonna sahrami kattilaan. Lisää liemi ja voi tai öljy. (Kuumenna kiehuvaksi, jos liemi on jääkaappikylmää kuten meillä oli.) Kaada joukkoon kuivat ryynit ja sekoita. Pane kansi kattilan päälle ja anna ryynien vetäytyä n. 5 min. Jos ryynit näyttävät vielä kuivilta, tarvitaan ehkä vähän lisää lientä tai kuumaa vettä. Möyhennä ryynejä haarukalla.

Tarjoa heti vihannesta ja lampaanpalojen kanssa, ehkä lisäksi vähän lammaslientä (kannattaa ehdottomasti olla, koska tuo herkullista makua!). Pöytään sambalia tai tabascoa. Lisäksi mielellään kermaviiliä ja chutneyta. Meillä oli sambalia, kermaviiliä ja chutneytä, ja sopivat todella hyvin yhteen! Happamuutta, raikkautta ja tulisuutta.

Jälkiruoaksi leivoin Kilinkolin vatsasekaisin -blogin sitruunamarenkitortun. Aivan mahdottoman hyvää! Siitä tuli kertaheitolla kaikkien suosikki.

Ikuistetut munat

Päädyin pääsiäismunien maalausmietinnöissä siihen, että maalaamme tyhjiä munia, jotta niitä voisi ihailla vähän pidempään. Aikeena oli puhaltaa tyhjäksi viisi raakaa kananmunaa, mutta lopulta homma jäi kolmeen munaan. Neljäs muna olisi tasan poksauttanut verisuonen päästä tai silmästä, sen verran tuotti flunssaiselle tuskaa munan tyhjentäminen pienten reikien kautta. Reiät tein parsinneulalla, mutta niitä joutui hieman suurentamaan. Suurentamisessa sai olla tarkkana, ettei rikkonut reikää turhan isoksi. Kun muna oli tyhjennetty, huuhdottu vedellä sisältä ja ulkoa ja kuivatettu, työnsin rei'istä läpi grillitikut, joista kiinni pitämällä maalaus onnistui. Tikun piti paikallaan sinitarra.

Tällä kertaa ei sitten värjättykään munia mustikalla tai muilla luomutuotteilla, vaikka siitä vähän haaveilin. Ensi kerralla sitten. Nyt välineinä oli vesivärejä ja esikoisen vaatimuksesta tussit. Ensimmäisen munansa poitsu värittikin tussilla (punaiselle pohjalle vihreitä palloja), mutta onneton muna menetti väreistään puolet jouduttuaan märkään rairuohoon. Siitä seurasi kauhea itku ja parku, mutta onneksi keksin, että munasta sai pesemällä tussit kokonaan pois, ja voilà, se sai uuden (ehkä hieman synkeämmän :) sini-musta-raidoituksen vesiväreillä. Yhden munan maalasimme yhteisvoimin punakeltaiseksi.

Yhden munan varasin kokonaan äidin omaksi. Siitä tuli sinipunainen. Kananmunan maalaaminen siveltimellä on muuten todella terapeuttista!

Sitruunaista kanaa

Joskus keittiössä onnistuu ihan vahingossa, ilman että on ennakkoon valmistautunut reseptillä ja kauppareissulla. Sitä tyytyväisyyden määrää! Niinkuin muutama päivä sitten, kun ruoanlaiton lähtökohta oli maustamaton kanafilepaketti ja sekalaiset jämä- ja kaappiainekset. Löysin herkulliselta kuulostavan marokkolaisen sitruunakanan reseptin netistä ja luettuani sen totesin, että meiltähän löytyy melkein muttei just oikeita raaka-aineita. Niinpä sitruunakanasta tuli vähän sinne päin, mutta lopputulos keräsi kehuja. Itseltäni. Ja mieheltä, joka ei todellakaan kehu jos ei ole kehumista. Uskon, että alkuperäisohjekin on ennenkuulumattoman hyvä, joten jos seuraavalla kerralla sitten ihan by the book.

Rouva K:n sitruunatipu

4 kpl ohuita kanafileitä

2 rkl öljyä

voita

1 sipuli

3 valkosipulin kynttä

1 tl raastettua inkivääriä

1 mieto chilipalko, siemenet poistettu

1 sitruunan raastettu kuori ja mehu

jauhettua juustokuminaa

paprikajauhetta

kanelijauhetta

2 tl suolaa

mustapippuria myllystä

iso kourallinen tavallisia rusinoita

iso kourallinen cashew-pähkinöitä

2,5 dl vettä

iso kourallinen tuoretta basilikaa silputtuna

iso kourallinen tuoretta rucolaa silputtuna

mustia kivettömiä oliiveja

Ruskista kanafileet kevyesti öljy-voiseoksessa. Siirrä broileripalat pataan tai tagine-astiaan. Kunhan on

joku kannellinen (uuninkestävä) astia. Ruskista silputut sipulit, valkosipuli, chili ja inkivääri. Lisää joukkoon mausteet, rusinat, cashew-pähkinät ja vesi sekä silputut yrtit ja oliivit. Kaada seos pataan broileripalojen päälle. Kypsennä ruokaa padassa miedolla lämmöllä tai 175-asteisessa uunissa noin tunnin ajan. Tarjoa couscousin kanssa.

Huomenna pääsiäisvieraille tehdään lammasta ja sahramicouscousia. Resepti on lempikeittokirjailijani Anna Bergenströmin. Keitän ruokaa varten ekaa kertaa elämässäni lammasta. Yleensä ei kai ole järkevää tarjota vieraille mitään ruokia harjoittelematta/maistamatta niitä ensin, mutta Bergenström ei ole kyllä ikinä pettänyt. Eikä kai se lampaan keittäminen nyt niin vaikeaa voi olla? (Mitä mä onnistuin tekemään tälle tekstin asettelulle?)

Asiaa munista

Kappas, pääsiäinen on ovella! Viisivuotias on seurannut koko viikon innoissaan oman pikku rairuohonsa kasvua kotiintuodussa, maitotölkistä askarrellussa astiassa. Ohranversokylvön ehtimistä pääsiäiseksi jännitetään edelleen, kun tuttuun melkein eikä just -tapaani kylvin sen vasta maanantaina. Palmusunnuntaiksi kaivettiin esiin osa pääsiäiskoristeista, ja nyt keltaisia tipuja on siroteltu ympäri kämppää maalaistalo- ja muihin leikkeihin, vaikka äidin mielestä niiden paikka olisi nätisti pöydällä kynttilöiden ja virpomavitsamaljakon vieressä. Suklaamunia on saatu ja syöty jo niin, että toivoisin pääsiäispupun skippaavan meidän talon tulevana viikonloppuna tykkänään.

Mutta oikeita munia täytyy päästä maalaamaan! Esikoinen on siinä iässä, että nauttii suunnattomasti juhlapyhien ohjelmanumeroista ja sitä innostusta on ihana katsoa. En ole ihan vielä päättänyt, miten homma toteutetaan, mutta inspistä on Googlesta jo kaivettu. Kananmunien keittäminen maalaamista varten on helpompaa kuin raakojen puhaltaminen tyhjäksi. Tosin keitettyjen munien koristelu ei ole kovin pitkäikäinen. Ja pitääkö niitä sitten säilyttää jääkaapissa? Tyhjäksi puhaltamista puoltaisi se, että munankuoret saisi kätevämmin tikunnokkaan niin, etteivät pienenkään koristelijan hyppyset sotkisi valmiiksi maalattuja/väritettyjä kohtia.

Itse tahtoisin ensimmäistä kertaa elämässäni kokeilla munien kokovärjäämistä esimerkiksi kahvilla, mustikalla tai punajuurella. Voisihan niitä sitten koristella värinkin päälle. Mutta voi hyvää päivää, millaisia taideteoksia jotkut osaavat munista luoda! Iskee vallan munakateus. Vai mitä mieltä olette  Munaklubilaisten ja Lauran verstaan munatuotannosta? Home in HELin minimalistimunat ovat myös aika jees. Minimalismi (lue: musta tussi) voisikin olla mun valintani yhdistettynä johonkin herkullisenväriseen kokovärjäykseen. Innostuisikohan munamaalarikaverinikin tästä?

Vahakankaan/kerniliinan etsintä

Alaston ruokapöytämme odottaa maalausinspistä, jota ei ole kuulunut ainakaan vuoteen. Kätevä emäntä ei sitä paitsi osaa päättää, tulisiko pöydästä valkoinen vai musta, ja minkäasteisella peittävyydellä. Siispä päivästä toiseen pöytä kököttää ruokahuoneessa alkuperäisessä tummanruskeassa sävyssään ja saa päälleen vaihtuvia pöytäliinoja, kaitaliinoja ja tabletteja.

Arjessa kun en viitsi pöytäliinaa käyttää, juolahti mieleeni hankkia pöytään vahakangas. Sillä voisi peittää epämieluisan tumman punertavanruskean ruokailutilasta. Vahakankaasta voisi myös paljon kangasta helpommin saada irti sosetahrat ja muut töhnät, ja pyyhkiä kaatuneen maidon suitsait. Vahakankaasta ei varmaankaan lähtisi myöskään värit pyyhkiessä, toisin kuin nyt tuppaa käymään, hih. Pöydän maalipinta on ahkeran (?) pyyhkimisen seurauksena kulunut varsinkin esikoisen tuolin kohdalta.

No, ei näytä olevan helppoa kankaan etsintä sen paremmin kuin maalinkaan valinta. Aika läheltä kyllä liippaa esimerkiksi Finlaysonin vuonna 1958 Aini Vaarin suunnittelema mustavalkoinen Coronna-vahakangas, mutta onko juuri sen maksettava 26 euroa metri?

Kuva: Finlayson.

Anno Raita -vinyylikangas mustavalkoisena näyttäisi olevan toinen varteenotettava ja edullisempi vaihtoehto.

Kuva: NetAnttila.

Aika hauskalta näyttää myös Jyskin Brynja-vahakangas, jota kansoittavat maatuskamummut. Värikkäitä mummuja aamiaispöytään!

Kuva: Jysk.

Jaha. Ja juuri äsken tätä kirjoittaessani luin Kesällä kerran -blogista, että tahrat eivät meinaa lähteä Coronnasta itkemälläkään! Samaa vikaa tuntuisi olevan monissa muissakin vahakankaissa kommentoijien mukaan. Valkoista ei varmaan ole hyvä olla liinassa lainkaan tahrojen nopean pinttymisen takia.

Näyttää siltä, että käyn Jyskissä napsaisemassa pari metriä mummuja arkipöydän peitteeksi!

On parle français

Puhutaan ranskaa!

Yksi iso syy perheemme tulevaan "arkilomaan" Ranskassa on kieli. Oma ruostuva ranskani kaipaa kipeästi päivittämistä, ja lisäksi mahdollisuus ja tarkoitus olisi, että esikoisen koulutie tulee olemaan osittain ranskankielinen. Ensi syksynä alkaa eskari, jossa ranskaa jo puhutaan paljon enemmän kuin nyt päiväkodissa.

Ranskassa ollessamme hankkiudutaan ihmisten, siis lasten, ilmoille niin paljon kuin mahdollista. Jos ei muuta, niin kökötetään lähileikkipuistossa ja bongataan leikkikavereita. Arki on arkea Perpignanissakin, ja nähtävyyksissä kiertämisen sijaan (tai lisäksi) keskitymme elämään sitä, pienillä lapsiarjen huvituksilla höystettynä (sanakirja takataskussa).

Uimaan. Kotomaassa käymme paljon lasten kanssa uimassa, joten sitä lystiä varmaan kokeillaan myös Perpignanissa. Rannalle mennään tietenkin, koska kelit sen jo varmasti sallivat huhti-toukokuussa, mutta (v)esikoisen uimahaluilla myös espace aquatique on hyvä retkikohde.

HopLopiin. Paikallinen HopLop olisi hauska nähdä. Sinne kun parkkeerataan muiden äitien ja pikkuviikareiden keskelle, voisin kuvitella että erilainen Ranskan-elämys on taattu. (Siitä saattavat takavuosien viinintäyteiset Pariisin-kulttuurikierrokseni olla melko kaukana.) Leikin tuoksinassa luulisi syntyvän myös sitä kaivattua ranskaksi kommunikointia.

Kouluun. Päiväkodin opettaja antoi vinkiksi, että voisimme pokkana marssia paikallisen päiväkodin/koulun, ts. maternellen, henkilökunnan juttusille ja kysyä, josko tarhalapsemme voisi leikkiä tai "opiskella" porukan mukana hetkisen aikaa päivästä vaikka pari kertaa viikossa.

Lastentapahtumiin ja -taloihin. Näistä en ole löytänyt tietoa netistä, mutta päästyämme perille käynti Perpignanin turistitoimistossa varmasti auttaa.

Kauppaan. Kaupasta haetaan kirjoja, joiden avulla ranskaa voidaan harjoitella kotona ollessakin. Tarhanope antoi näytille kirjasarjaa (kuvissa), jota saa Ranskassa marketeista. Kirjoissa on teemoja kellonaikojen ja kirjaimien opettelusta erilaisten muotojen piirtämiseen. Perpignanissa siis suunnataan Leclerciin tai Carrefouriin, joista kirjoja kuulemma löytyy huokeammalla hinnalla kuin kirjakaupoista.

Tyrnillä hellitty aamupuuro

Puuro, tuo suomalaisen aamupalapöydän vakiopöperö. Siihen liittyviä muistoja lienee jokaisella. Lapsuuden puuro oli melkein aina kaurapuuroa. Joskus ruispuuroa. Ruispuuro kutitti kurkussa enkä tykännyt siitä. Kutittaa se vieläkin vähän - en tykkää tehdä aamupuuroa pelkistä ruishiutaleista. Kaurapuuro oli aina hyvää ja parhaalta se maistui hienosokerilla hunnutettuna.

Mummulassa kaurapuuroa hämmennettiin kaikessa rauhassa eikä se koskaan palanut pohjaan. Vielä aika isonakin aamupuuron sai syödä mummun sylissä ja mummun syöttämänä. Sama perinne jatkuu nyt esikoisellani, jota oma äitini hemmottelee "syöttämispalvelulla", hih.

Kaurapuuro valmistuu meillä monta kertaa viikossa. Mikro- ja pussipuuron teko on jotenkin hengetöntä puuhaa eikä puuro maistukaan yhtä hyvältä, joten tiskistä huolimatta heitän hiutaleet mieluiten kattilaan.    Kaurapuurosta tulee ihanan täyteläistä vesihauteessa höyrykattilassa, eikä keitosta tarvitse hämmentää valmistumisen aikana lainkaan. Täydellinen kattila mulle - jos puuroa pitäisi koko ajan hämmentää, saisin skrapata sen kattilan pohjasta tod.näk. joka kerta...

Hienosokerilla kuorrutettu puuro on edelleen lempparini ja ideaköyhän aamun pelastus, mutta vaihtelun, terveellisyyden ja mielenkiinnon vuoksi näin aikuisiällä nakkaan puuroon kaikenlaista muutakin. Hillojen ja tuoreiden tai pakastemarjojen lisäksi puuroa mehevöittää joskus voisilmä, joskus vaikkapa cashew-pähkinät. Oman pihamme tyrnimarjoista saa ihan superhyvän, hyperhelpon ja megaterveellisen puuron! Onnistuu varmasti myös kaupan tyrnimehusta. Löysin googlaamalla Vinkkilän luomutuotteen, joka valmistaa muun muassa käteviä jääpalakokoisia tyrnipakasteita - prikulleen kuten meidän tyrnimme on säilötty jo parina vuonna.

Helppo tyrni-kaurapuuro

paksua, sokeroitua tyrnimarjamehua jääpalana tai pullosta

kaurapuuro ohjeen mukaan valmistettuna (meillä aina veteen)

Valmista puuro. Heitä sekaan kattilaan tai jokaiselle lautaselle erikseen haluttu määrä tyrnimehua ja sekoita puuroon. Lisää halutessasi sokeria päälle ja maitoa kaveriksi ja nauti!