Kappas, pääsiäinen on ovella! Viisivuotias on seurannut koko viikon innoissaan oman pikku rairuohonsa kasvua kotiintuodussa, maitotölkistä askarrellussa astiassa. Ohranversokylvön ehtimistä pääsiäiseksi jännitetään edelleen, kun tuttuun melkein eikä just -tapaani kylvin sen vasta maanantaina. Palmusunnuntaiksi kaivettiin esiin osa pääsiäiskoristeista, ja nyt keltaisia tipuja on siroteltu ympäri kämppää maalaistalo- ja muihin leikkeihin, vaikka äidin mielestä niiden paikka olisi nätisti pöydällä kynttilöiden ja virpomavitsamaljakon vieressä. Suklaamunia on saatu ja syöty jo niin, että toivoisin pääsiäispupun skippaavan meidän talon tulevana viikonloppuna tykkänään.
Mutta oikeita munia täytyy päästä maalaamaan! Esikoinen on siinä iässä, että nauttii suunnattomasti juhlapyhien ohjelmanumeroista ja sitä innostusta on ihana katsoa. En ole ihan vielä päättänyt, miten homma toteutetaan, mutta inspistä on Googlesta jo kaivettu. Kananmunien keittäminen maalaamista varten on helpompaa kuin raakojen puhaltaminen tyhjäksi. Tosin keitettyjen munien koristelu ei ole kovin pitkäikäinen. Ja pitääkö niitä sitten säilyttää jääkaapissa? Tyhjäksi puhaltamista puoltaisi se, että munankuoret saisi kätevämmin tikunnokkaan niin, etteivät pienenkään koristelijan hyppyset sotkisi valmiiksi maalattuja/väritettyjä kohtia.
Itse tahtoisin ensimmäistä kertaa elämässäni kokeilla munien kokovärjäämistä esimerkiksi kahvilla, mustikalla tai punajuurella. Voisihan niitä sitten koristella värinkin päälle. Mutta voi hyvää päivää, millaisia taideteoksia jotkut osaavat munista luoda! Iskee vallan munakateus. Vai mitä mieltä olette Munaklubilaisten ja Lauran verstaan munatuotannosta? Home in HELin minimalistimunat ovat myös aika jees. Minimalismi (lue: musta tussi) voisikin olla mun valintani yhdistettynä johonkin herkullisenväriseen kokovärjäykseen. Innostuisikohan munamaalarikaverinikin tästä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti