Joskus harvoin sattuu, että koko kolmihenkinen perheemme (plus kissa) on pihalla yhtä aikaa. Yleensä on aina (tai on olevinaan) jotakin muutakin tekemistä samaan aikaan, mistä syystä minä tai mies huhkimme useimmiten takapihamme pikku puutarhassa yksin tai jälkikasvu seurana. Mutta tänään kaikilla oli pihassa jotakin puuhasteltavaa. Siinä on jotakin sanoinkuvaamattoman rauhoittavaa ja hyvää: kaikki tekevät omiaan, mutta koko perhe on näköetäisyyden päässä. Samaa tunnetta ei kerta kaikkiaan koe sisähommissa! (Varsinkin jos joku nysvää kannettavalla tai telsun ääressä.)
Puuhastelun tuloksena oli nurmikko ajettu, vastikään leikatun orapihlaja-aidan oksat ja lehdet kerätty, omenat poimittu puusta ja nurmikolta, ison tuijan alaoksia harvennettu, viimeiset mustaherukat noukittu ja raparperit kerätty. Ei huonosti ollenkaan.
On muuten uskomatonta, miten pikkuihmiset saavat vaikutteita ja toimivat joskus yllättävällä tavalla: salaattia syömätön jätkänpätkämme halusi ihan itse riipiä pienestä salaattipuskastamme monta lehteä mukaansa ja söi yhtäkkiä ne kaikki, koska "pupu haluaa nyt lempiruokaansa". No, äiti ei todellakaan pane vastaan, kiitokset kaikille pupuille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti