Tyrnimarjaherätys

Tyrnimarja ei ollut mikään tuttu juttu, ennen kuin anoppi joskus taannoin tarjosi niitä oman pihansa puusta ja ylisti niiden terveellisiä ominaisuuksia aivan ylivertaisiksi. (Superfoodia jo ennenkuin goji-marjat valtasivat kaupat :) Ajattelin vain, että onpas ihan hemmetin hapan marja. Oikein superhapan. Muistaakseni saimme tyrnimarjakeittoakin, mutta sekin veti kyllä suun väärään happamuudellaan.

No, nyt yllättäen miehen kanssa huomasimme, että takapihamme nurkassa huojuva, sinne joskus istutettu tyrni notkuu täynnä marjoja. Marjat ovat suurimmaksi osaksi niin korkealla, että poimimiseen tarvittaisiin tikkaat ja kaksimetrinen mies. Kukaan ei muista, onko niitä ollut siellä jo kolmena aiempanakin syksynä, kun olemme tässä talossa asuneet. Poimittu niitä ei ainakaan ole. Ehkä nyt on jotenkin hyvä tyrnivuosi?

Googlasin heti tyrnimarjan terveellisiä vaikutuksia ja kyllä nyt on niin, että ne marjat on sieltä poimittava, olkoon sitten miten happamia tahansa! Ne sisältävät antioksidantteja, C-vitamiinia pommin lailla, B12-vitamiinia ja vaikka mitä.

Löysin jo Hellapoliisilta herkulliselta tuntuvia reseptejäkin marjoja varten: Pähkinäinen piimä-tyrnikakku tai Tyrni-mansikkakiisseli...Tai miten olisi Ruokatiedon esittelemä Tyrni-marenkitorttu?

Nyt tekisi mieli hakea tikkaat alle ja lähteä heti tyrnijahtiin! Itse toimin varmaan työnjohtajana puun alla...Harmi kyllä ne eivät taida olla kypsiä vielä kuukauteen, jos istutetun tyrnin poiminta-aika on sama kuin luonnonvaraisen tyrnin. Vaikea sanoa, kun maistamalla noviisi tuskin erottaa raakaa ja kypsää. Kertokoon ken tietää!