Rosvopaistijuhlissa

Viikonloppuna olin siippani kanssa ystäväpariskunnan kutsumana rosvopaistijuhlissa. Ajeltuamme kaksi tuntia juhlapaikalle tuttaviemme suvun kesäpaikkaan istuimme iloisen, nelikymmenpäisen juhlaseurueen joukkoon, ja siinä vierähtikin ilta aamukolmeen. Ilta ja yö ulkona nuotion ja ruokapöydän ääressä istuen väsyttivät miehen siihen malliin, että vaimon oli tartuttava sunnuntaiaamuna kotiinlähdön tullessa rattiin...Hyvillä viiden tunnin yöunilla. Mutta oli se sen väärtiäkin! (Tänä aamuna meinasi vähän lipsahtaa töihin ja päiväkotiin lähtö hienoisen pommiinnukkumisen takia.)

Paitsi että juhlaseura oli loistavaa, sitä oli myös tarjoilu. Viinit, oluet ja muut juomat oli hankittu paikalle nyyttäriperiaatteella, ja pöytään kannettiin jos jonkinmoisia herkkuvateja, joiden sisällön valmistamiseen oli osallistunut niin naapureita kuin sukulaisiakin. Pihamaalla porotti rosvopaistihauta, jossa kypsyi omissa paketeissaan possua, lammasta, kaurista, poroa, hirveä sekä perunaa, porkkanaa, naurista ja punajuurta. Alkupaloina ja -snackseinä saimme rapuja, dippivihanneksia sekä nachojen kanssa kahta omatekoista salsaa, jotka veivät kerta kaikkiaan kielen mennessään! Täytyy pyytää resepti.

Kun rosvopaisti oli kaivettu tulikuumasta haudastaan, lihojen ja juuresten lisäksi syötiin erilaisia salaatteja. Lihat olivat kerrassaan suussasulavia, varsinkin possu, lammas ja poro. Toiset olisivat ehkä vaatineet pidemmän kypsytysajan, ainakin kauris, joka oli aika sitkeää. Vai liekö ollut liian kuivana haudassa?

Jälkiruokapöytä oli mieletön runsaudensarvi - meinasi mennä vaikeaksi pystyä maistamaan joka sorttia siinä vaiheessa ateriaa! Mansikkapavlovaa, porkkanakakkua, limekakkua, tiramisua, muffinsseja...

Ennenkuin kuolen nälkään miettiessäni niitä kaikkia herkkuja, siirrytään vielä tuohon rosvopaistiin. Kokkikolmonen kertoo, että aito, alkuperäinen rosvopaisti oli varastettu lammas, joka paistettiin haudassaan villoineen päivineen. Lampaan turkki hierottiin saveen, lammas suolattiin sisältä ja paistettiin sitten kuopassaan. Tuntimäärä riippui tietenkin siitä, oliko kyseessä karitsa vai pässi. Kun aika oli kypsä, lammas kaivettiin esille, ja savi oli kuivunut sen ympärille "ruukuksi". Ruukku kajautettiin rikki lampaan ympäriltä, ja voilà, lammas oli saanut karvojen poiston...Aika ekstriimiä touhua! Nykyään riittää, kun hakee lihat kaupasta. Suolan määrän ja paistoajan optimointi jäävät varmaan hankalimmaksi asiaksi. Rosvopaistikokkien ja -vieraiden vakiovitsinaiheisiin kuuluukin lähimmän pizzerian sijainnin miettiminen siltä varalta, että koko ruoka on kärähtänyt hautaan. Mutta niin ei onneksi käynyt näissäkään rosvopaistikekkereissä!