Viiri-viiri tööt-tööt

Meillä oli hiljattain kuopuksen ristiäiset, johon piti saada jotakin keltaista koristetta keltaisten kukkien lisäksi. Virkattuja, paperisia ja kankaisia viirejä on näkynyt sisustuslehdissä niin paljon, että tulipa sitten mieleeni kokeilla niiden tekoa itsekin.

Materiaaliksi hankin Tiimarista pari erilaista kartonkia (tavallinen ja laine-) ja käsintehtyä paperia. Lisäksi käytin Marimekon kelta-harmaita Unikko-serviettejä, koska niitä tuli myös kattaukseen. Kotoa löytynyt valkoinen puuvillalanka sai kelvata viirinauhaksi. Sitten piirtelin lyijykynä ja viivoitin apunani viirikolmiot kartongeille, leikkasin ne ja liimasin kolmiot kiinni lankaan Erikeeperillä. Viirinauhaa olisi pitänyt tehdä runsaasti enemmän, mutta loppui aika ja viitseliäisyys. Kivannäköistä se kumminkin oli! (Luonnossa kivempi kuin tuossa pimeässä kuvassa. Vastapainoksi pari kivaa kuvaa ristiäisten ulkokukka-asetelmista.)

Sitten, kun viiri oli jo valmis, löysin Beautiful Mess -blogista hauskoja viirejä ja niiden teko-ohjeita. Kivannäköinen blogi muuten, ja äkkäsin sieltä myös kivan ovikranssin ja muiden koristusten teko-ohjeita! Sitten kun taas olisi aikaa ja viitseliäisyyttä...

Vaikka onhan sitä taas, kun kudon vauvalle neuletakkia. Kunpa saisin sen valmiiksi kun se vielä mahtuu.

Unelmien takkahuone

Viimeisin meillä tehty remppa on takkahuoneen ja kodinhoitohuoneen yhteisremontti, jossa koko huoneet uusittiin lattiasta kattoon. Vanhat ysikytluvun kaapistot, lattialaatat ja takka saivat lähteä, ja kangastapetit poistettiin. Oli ihanaa nähdä remontti valmiina lomamatkan jälkeen! Mehän siis poistuimme huushollista kahdeksi viikoksi pölyn ja hävityksen kauhistuksen tieltä...

Takkahuoneen kiinteän sisustuksen avainjutut ovat Minoli Tilesin Milestone Desert -laatta lattiassa (kuva) ja Milestone Canyon (kuva) seinässä takan takana. Tykkäsin Milestonen kuvaston miljöökuvista ja niiden värimaailmasta niin kovasti, että niistä voisi kopioida koko lookin! Takka on valkoinen sylinterin mallinen Jotul FS 84, johon ihastuimme naapurissamme.

Yllä oleva kuva on Jotulin sivuilta. Täytyy kaivella kuva vanhasta takkiksesta ja napsaista uusi nykyisestä lookista. Rakastan sitä! Kunhan vielä takkahormi saataisiin. Uudesta takkahuoneesta on paha nauttia, kun takka ei ole kytketty. Eikä kyllä uuteen huoneeseen sopivia huonekalujakaan ole vielä kaikkia löydetty. Noh, eihän rempasta olekaan kuin vasta viisi kuukautta! Että jos jollakulla muullakin venähtävät remontti- ja sisustusaikataulut, niin täältä vertaistukea.

Omenat uunista ulos

Pihamme pieni omenapuu tuottaa satoa joka vuosi, mutta yleensä vain harvat omput ovat syömäkelvollisia - jostain syystä iso osa hedelmistä mätänee jo puuhun tai madot ovat syöneet niitä jo ennen puusta putoamista. Omenalajikekaan (ilmeisesti Huvitus) ei ole kovin kummoisen makuinen. Kypsien omenoiden keräilykin on monesti päässyt unohtumaan, joten etanat, linnut ja madot ovat saaneet niistä hyvät juhla-ateriat. Lähinnä puu on ollut koristeena, kiipeilypuuna ja miehen muotoiluinnostuksen kohteena.
Tällä viikolla otin kuitenkin härkää sarvista ja houkuttelin neljä-ja-puolivuotiaan poikasen keräämään kaikki hyvät omenat ämpäriin. Puustakin oli lupa ottaa, kunhan ei raakoja. Ihmeen paljon kelvollisia omenoita tulikin, yksi ämpärillinen, ja vielä jäi puuhunkin hedelmiä kypsymään.

Pesin ja lohkoin 2,5 kiloa omenoita kuorineen ja keitin ne pehmeiksi. Ensin piti soseuttaa ja keittää ne hillosokerin kanssa ja lisätä minttua, vaniljaa tai muuta maustetta mukaan, mutta reseptiä googlatessa löysin "toffeeomenahillon" ohjeen, joka houkutteli kokeilemaan. Radio Suomessa on kuulemma ohje joskus alunperin annettu. Ihan uusi juttu mulle, että hillo laitettiinkin uuniin! Hillosta tuli täyteläisen leijonankeltaisenkultaista sen muhittua uunissa 2 tuntia. Maku muuttui toden totta hiukan toffeemaiseksi, samoin kuin hillon rakenne! Leivän päällä on jo hillo testattu ja oli namia. Pääsee käyttöön varmasti myös turkkilaisen jogurtin sekaan sekä croissantien, lättyjen ja pannarin päälle!
Lisäsin ohjeen sokerimäärää, sillä toisessa ohjeessa hillo tehtiin pakastettavaksi, mutta itse purkitin sen jääkaapissa säilytettäväksi. Ei hajuakaan, onko käyttämäni sokerimäärä nyt riittävä jotta hillo säilyy hyvin, jää nähtäväksi! Alkuperäisohjeen sokerimäärä taasen vaikutti ihan liian hurjalta. (Muokattu 3/2013: kyllä se nyt vaan on niin, että enemmän sokeria tarvitaan! Ei sitten tarvitse itkeä homehtuneita hilloja, höh.)

Rouva K:n Huvitushillo
2,5 kg omenoita (punnittu kokonaisina)
9 dl luomuruokosokeria (ei riitä!)
Pese ja lohko omenat kuorineen, poista siemenkodat. Keitä pehmeiksi vähäisessä vesimäärässä. Soseuta esim. sauvasekoittimella ja lisää sekaan sokeri. Sekoita. Laita uuniin uuninkestävässä astiassa ja anna muhia kahdesta kahteen ja puoleen tuntiin. Sekoita välillä ja maistele, milloin "karamellisoituminen" alkaa tapahtua. Purkita ja säilö kylmässä.

Tyynynpäälliset, check!

Mikä mahtava fiilis. Sain kuin sainkin ihan omin pikku kätösin ommelluksi makuuhuoneen koristetyynyjen päälliset! Käytän yleensä ompelukonetta lähinnä housunlahkeiden satunnaiseen lyhentämiseen, joten tyynynpäällisten kokoon kursiminen on mieletön saavutus, ja olen nyt eilisillasta asti ihastellut kätteni jälkiä. Kerrankin kätevä emäntä -olo!

Kauempaa otettuja kuvia tyynyistä in action löytyy edellisestä makuuhuonepostauksesta, jolloin kankaat tosin olivat vielä irrallaan. Onkohan kankaan väri nyt sitten nimeltään okra, terrakotta vai poltettu oranssi?

Tyynynpäällisten teko oli ex tempore -toimintaa; en piirrellyt mitään suuntaviivoja kankaisiin tai edes käyttänyt mittanauhaa. Nuppineuloilla vaan muutamat merkit ja menoksi! Mulla oli tosin todellisia vaikeuksia hahmottaa, miten saan sovitetuksi kankaan ja suunnitelluksi "täyttöaukon" haluamaani kohtaan, ja sen jälkeen käännetyksi koko komeuden nurinpäin ompelemista varten. Ilmeisesti avaruudellista hahmotuskykyä vailla olen minä.

Nyt jälkeenpäin vasta maltoin katsoa netistä ohjetta, ja kas, Youtubesta löytyykin opastusvideoita tyynynpäällisen ompeluun! Aika herttaista. Tässä videossa tehdään juuri sellainen "envelope"-päällinen jonka itsekin väsäsin!

Eikä tyynynpäällisissä vielä kaikki. Päällystin samaan syssyyn myös kolme vanhaa puutuolia, joiden istuinosan kangaspäälliset kaipasivat uutta väriä. Samoja raita- ja kukkakankaita riitti vielä niihinkin. Kuvat niistä jäivät vielä ottamatta, mutta todistusaineistoa on tulossa!

Uusia taitoja

Halleluja! Päiväkotilapsi on puhjennut puhumaan ranskaa! Äidillä oli loksahtaa suu hämmästyksestä auki, kun tajusi, mitä poikanen pajatti itsekseen kovaan ääneen kotona...Viikonpäivät ranskaksi! Mon dieu. Samana päivänä kuultiin vielä ranskankielinen lastenlaulukin käsikoreografioineen. Tuntuu kyllä hienolta. Olen yrittänyt skarpata kotona, että muistaisin joka päivä vähän rupatella ranskaa pojalle. Päiväkodin kautta myös tilattiin kotiin ranskalaisen kirjakustantamon l'École des loisirs'in lastenkirjasarja - ensimmäistä kirjaa odotellaan. Lastenhoitajaa ei ole vielä hankittu. Taas niin kiire..Tai sitten en ole innoissani toivottamassa meille vieraita - arki-iltoina sitä on muutenkin tarpeeksi voipunut. Äh.

Makua Kööpenhaminasta

Koko viikon työmatka Köpikseen on takana! Viikko meni hujauksessa - ja hektisesti. Kaupunki ympärillä houkutti, mutta valitettavasti sen tutkailemiseen ei aika juuri riittänyt. Miehen matkojen perusteella en ole enää aikoihin pitänyt ulkomaan työmatkoja minään luksuksena (hotellihuoneet ja toimistorakennukset tuppaavat olemaan aika samanlaisia joka maassa, ja muuta ei kerkiä reissulla nähdä..), ja tämä ihkaeka ulkkarityömatkani vahvisti käsitystä. Työtä tulee helposti tuplasti, kun matkan aikana ns. normaalit työt kasaantuvat. Tosin kyllähän ne hotelliaamiaiset ihan hemmottelusta käyvät!

Syödä pitää siis työmatkallakin, joten muutama Nörreportin kulmakuppila valikoitui ihan tuurilla suomalaisen seurueemme ruokapaikaksi. Suppean, mutta maukkaan otoksen perusteella sanoisin, että Kööpenhamina on oikea osoite herkkusuille. Muttei kannata olla mikään turhantarkka karppaaja. Ibsens Hotelin ravintolassa, La Roccassa, sain todella herkullisen ja ei-kermalla lotratun pasta-annoksen (numero 22 listalla). Eksyimme myös pariin symppikseen pubiin, jossa sai maukkaita hamppareita ei-niin-tavallisilla täytteillä, kuten tapenadella. Ihana Kalaset mainosti ruokiaan menuilla, jotka oli painettu jonkun mummon vanhaan kirjoituskoneella ja kuulakärkikynällä värkättyyn reseptivihkojen näköiskappaleisiin. Toista pubia, Bankeråtia, ei oikeastaan sana 'symppis' nyt niin järin hyvin kuvaa; paikassa oli muun muassa mustasilmäisistä nukenpäistä tehdyt lampunvarjostimet (creepy!)...Mutta ainutlaatuisen mystinen painajaisfiilis siellä oli, suosittelen Twin Peaksin ystäville!

Pihatyöt on my mind

Ruuhkavuoden käsikirjan yksi tarkoitus on toimia muistuttajana hajamieliselle ja kiireiselle omistajalleen niistä töistä, joita ihmisen nyt vaan kertakaikkiaan omakotitalossa asuessaan, perhettä pyörittäessään ja elämänsä helpottamiseksi pitäisi säännöllisesti muistaa. Turha sitä on vaikka marraskuussa sureksia, että enpä taas muistanut noita syksyn pihatöitäkään..Se on sitten eri asia, mitä kaikkea viitsii, mutta ainakaan muistin puutteesta ei ole kiva kärsiä! Tai tietämyksen.

MTV3:n Koti-osion puutarhaosiossa on lueteltu, mitä "multapeukalon" tulisi muistaa näin syksyisin. Otsikosta päätellen kohderyhmää on joku täysin muu kuin minä, mutta...Ehkä mä vielä joskus saan sen multapeukun! Hiljaa hyvä tulee. Merkitsin ruksilla ne jutut, jotka koskevat meidän puutarhaa.

Multapeukalon muistilista – tee nämä syyskuussa

• Kuivata perennojen ja kylvökukkien siemeniä ensi kesälle. (no tämä jääköön niille, joilla se peukku on..)
• Istuta kukkasipulit – esimerkiksi hyasintit, narsissit, krookukset, pikarililjat ja kurjenmiekat. x
• Istuta yrtit maasta ruukkuun ja nosta ikkunalaudalle, niin voit herkutella tuoreilla yrteillä talvellakin. x
• Siivoa kasvihuone talvikuntoon.
• Pese ja tuuleta kellari.
• Nosta perunat, kun lehdet kellastuvat, ja juurikkaat ja kaalit kuun lopussa.

Multapeukalon muistilista – tee nämä lokakuussa

• Kerää talviomenat.
• Istuta sipulikasveja keväälle: tulppaanit, laukat, tähtihyasintit, lumikello ja helmililjat. x
• Istuta puuvartisia puita, pensaita ja köynnöksiä ja perennoja. x
• Istuta kanervat ruukkuihin. x, tai ehkä istutan jotain muuta. Maisemagerbera näyttää omalta kukalta!
• Käännä kasvimaa.
• Kun maa on routinut, voit kylvää porkkanan, palsternakan, persiljan ja valkosipulin.

Hyvältä näyttää, eihän tässä meidän kasvimaattomalla pihapläntillä paljon hommaa olekaan! Tosin puutarhan syyslannoitus olisi pitänyt tehdä elokuussa. Ensi vuonna sitten kai. Tänä vuonna ei enää millään muilta kiireiltä ehdi.

P.S. Tänä vuonna ihanaa puutarhasilmänruokaa tarjoilivat Amsterdamin kaupunkitalojen sisäpihojen puutarhat, joihin on kerran vuodessa pääsy myös ulkopuolisille. Sieltä nuo ylemmät kuvatkin ovat. Pihat olivat kerrassaan viehättäviä! Ajatella, keskellä kaupunkia sellaisia keitaita kerrostaloasukkaiden yhteiseen käyttöön! Sellainen olisi sopiva määrä puutarhaa minulle!