Tyynynpäälliset, check!

Mikä mahtava fiilis. Sain kuin sainkin ihan omin pikku kätösin ommelluksi makuuhuoneen koristetyynyjen päälliset! Käytän yleensä ompelukonetta lähinnä housunlahkeiden satunnaiseen lyhentämiseen, joten tyynynpäällisten kokoon kursiminen on mieletön saavutus, ja olen nyt eilisillasta asti ihastellut kätteni jälkiä. Kerrankin kätevä emäntä -olo!

Kauempaa otettuja kuvia tyynyistä in action löytyy edellisestä makuuhuonepostauksesta, jolloin kankaat tosin olivat vielä irrallaan. Onkohan kankaan väri nyt sitten nimeltään okra, terrakotta vai poltettu oranssi?

Tyynynpäällisten teko oli ex tempore -toimintaa; en piirrellyt mitään suuntaviivoja kankaisiin tai edes käyttänyt mittanauhaa. Nuppineuloilla vaan muutamat merkit ja menoksi! Mulla oli tosin todellisia vaikeuksia hahmottaa, miten saan sovitetuksi kankaan ja suunnitelluksi "täyttöaukon" haluamaani kohtaan, ja sen jälkeen käännetyksi koko komeuden nurinpäin ompelemista varten. Ilmeisesti avaruudellista hahmotuskykyä vailla olen minä.

Nyt jälkeenpäin vasta maltoin katsoa netistä ohjetta, ja kas, Youtubesta löytyykin opastusvideoita tyynynpäällisen ompeluun! Aika herttaista. Tässä videossa tehdään juuri sellainen "envelope"-päällinen jonka itsekin väsäsin!

Eikä tyynynpäällisissä vielä kaikki. Päällystin samaan syssyyn myös kolme vanhaa puutuolia, joiden istuinosan kangaspäälliset kaipasivat uutta väriä. Samoja raita- ja kukkakankaita riitti vielä niihinkin. Kuvat niistä jäivät vielä ottamatta, mutta todistusaineistoa on tulossa!

Uusia taitoja

Halleluja! Päiväkotilapsi on puhjennut puhumaan ranskaa! Äidillä oli loksahtaa suu hämmästyksestä auki, kun tajusi, mitä poikanen pajatti itsekseen kovaan ääneen kotona...Viikonpäivät ranskaksi! Mon dieu. Samana päivänä kuultiin vielä ranskankielinen lastenlaulukin käsikoreografioineen. Tuntuu kyllä hienolta. Olen yrittänyt skarpata kotona, että muistaisin joka päivä vähän rupatella ranskaa pojalle. Päiväkodin kautta myös tilattiin kotiin ranskalaisen kirjakustantamon l'École des loisirs'in lastenkirjasarja - ensimmäistä kirjaa odotellaan. Lastenhoitajaa ei ole vielä hankittu. Taas niin kiire..Tai sitten en ole innoissani toivottamassa meille vieraita - arki-iltoina sitä on muutenkin tarpeeksi voipunut. Äh.

Makua Kööpenhaminasta

Koko viikon työmatka Köpikseen on takana! Viikko meni hujauksessa - ja hektisesti. Kaupunki ympärillä houkutti, mutta valitettavasti sen tutkailemiseen ei aika juuri riittänyt. Miehen matkojen perusteella en ole enää aikoihin pitänyt ulkomaan työmatkoja minään luksuksena (hotellihuoneet ja toimistorakennukset tuppaavat olemaan aika samanlaisia joka maassa, ja muuta ei kerkiä reissulla nähdä..), ja tämä ihkaeka ulkkarityömatkani vahvisti käsitystä. Työtä tulee helposti tuplasti, kun matkan aikana ns. normaalit työt kasaantuvat. Tosin kyllähän ne hotelliaamiaiset ihan hemmottelusta käyvät!

Syödä pitää siis työmatkallakin, joten muutama Nörreportin kulmakuppila valikoitui ihan tuurilla suomalaisen seurueemme ruokapaikaksi. Suppean, mutta maukkaan otoksen perusteella sanoisin, että Kööpenhamina on oikea osoite herkkusuille. Muttei kannata olla mikään turhantarkka karppaaja. Ibsens Hotelin ravintolassa, La Roccassa, sain todella herkullisen ja ei-kermalla lotratun pasta-annoksen (numero 22 listalla). Eksyimme myös pariin symppikseen pubiin, jossa sai maukkaita hamppareita ei-niin-tavallisilla täytteillä, kuten tapenadella. Ihana Kalaset mainosti ruokiaan menuilla, jotka oli painettu jonkun mummon vanhaan kirjoituskoneella ja kuulakärkikynällä värkättyyn reseptivihkojen näköiskappaleisiin. Toista pubia, Bankeråtia, ei oikeastaan sana 'symppis' nyt niin järin hyvin kuvaa; paikassa oli muun muassa mustasilmäisistä nukenpäistä tehdyt lampunvarjostimet (creepy!)...Mutta ainutlaatuisen mystinen painajaisfiilis siellä oli, suosittelen Twin Peaksin ystäville!

Pihatyöt on my mind

Ruuhkavuoden käsikirjan yksi tarkoitus on toimia muistuttajana hajamieliselle ja kiireiselle omistajalleen niistä töistä, joita ihmisen nyt vaan kertakaikkiaan omakotitalossa asuessaan, perhettä pyörittäessään ja elämänsä helpottamiseksi pitäisi säännöllisesti muistaa. Turha sitä on vaikka marraskuussa sureksia, että enpä taas muistanut noita syksyn pihatöitäkään..Se on sitten eri asia, mitä kaikkea viitsii, mutta ainakaan muistin puutteesta ei ole kiva kärsiä! Tai tietämyksen.

MTV3:n Koti-osion puutarhaosiossa on lueteltu, mitä "multapeukalon" tulisi muistaa näin syksyisin. Otsikosta päätellen kohderyhmää on joku täysin muu kuin minä, mutta...Ehkä mä vielä joskus saan sen multapeukun! Hiljaa hyvä tulee. Merkitsin ruksilla ne jutut, jotka koskevat meidän puutarhaa.

Multapeukalon muistilista – tee nämä syyskuussa

• Kuivata perennojen ja kylvökukkien siemeniä ensi kesälle. (no tämä jääköön niille, joilla se peukku on..)
• Istuta kukkasipulit – esimerkiksi hyasintit, narsissit, krookukset, pikarililjat ja kurjenmiekat. x
• Istuta yrtit maasta ruukkuun ja nosta ikkunalaudalle, niin voit herkutella tuoreilla yrteillä talvellakin. x
• Siivoa kasvihuone talvikuntoon.
• Pese ja tuuleta kellari.
• Nosta perunat, kun lehdet kellastuvat, ja juurikkaat ja kaalit kuun lopussa.

Multapeukalon muistilista – tee nämä lokakuussa

• Kerää talviomenat.
• Istuta sipulikasveja keväälle: tulppaanit, laukat, tähtihyasintit, lumikello ja helmililjat. x
• Istuta puuvartisia puita, pensaita ja köynnöksiä ja perennoja. x
• Istuta kanervat ruukkuihin. x, tai ehkä istutan jotain muuta. Maisemagerbera näyttää omalta kukalta!
• Käännä kasvimaa.
• Kun maa on routinut, voit kylvää porkkanan, palsternakan, persiljan ja valkosipulin.

Hyvältä näyttää, eihän tässä meidän kasvimaattomalla pihapläntillä paljon hommaa olekaan! Tosin puutarhan syyslannoitus olisi pitänyt tehdä elokuussa. Ensi vuonna sitten kai. Tänä vuonna ei enää millään muilta kiireiltä ehdi.

P.S. Tänä vuonna ihanaa puutarhasilmänruokaa tarjoilivat Amsterdamin kaupunkitalojen sisäpihojen puutarhat, joihin on kerran vuodessa pääsy myös ulkopuolisille. Sieltä nuo ylemmät kuvatkin ovat. Pihat olivat kerrassaan viehättäviä! Ajatella, keskellä kaupunkia sellaisia keitaita kerrostaloasukkaiden yhteiseen käyttöön! Sellainen olisi sopiva määrä puutarhaa minulle!

Lastenhoitoa en francais

Lapsosen taival ranskankielisessä tarhassa on alkanut lutviintua ihan mukavasti näin viiden viikon jälkeen - joka päivä ei tosin ole yhtä kiva, mutta kenellä nyt olisi. Kaksi kertaa olen jo kuullut, kun pikkumies on jopa uskaltanut sanoa tädeille kotiin lähtiessä "à demain" - huomiseen! Se on hienoa se. On myös mielenkiintoista seurata, kuinka passiivista sanavarastoa alkaa kertyä: vaikka ranskankielisen hoitosedän kanssa ei ole yhteistä kieltä lainkaan, poitsu jo sujuvasti nyökyttelee oikeassa kohtaa, kun kysytään, haluaako hän aamupuuron kanssa kenties "du beurre" (voita) vai "de la cannelle" (kanelia).

Nyt päiväkodin kautta tuli ilmoitus, että ranskalainen opiskelijatyttö etsii töitä ja voisi pitää lapsille ranskanopetusta tai ihan vaan toimia ranskalaisena lastenvahtina. Sitä olin ajatellut jo itsekin: olisi hyvä saada ranskanpuhumista arkeen vielä vähän lisää. Ei nyt ehkä opetusta alle nelivuotiaalle, mutta parin tunnin leikkisessio viikossa ranskaksi voisi tehdä kielitaidon kehittymiselle ihmeitä! Enkä muuten nyt puhu vain pojasta - olisi lapsenlikan seura hyödyksi myös äidin ruostuneelle ranskalle...

Kaappiasiaa

Niinkuin viime postauksessa kirjoitin, makkarin remontissa myös vanha valkoinen vaatekaappi sai lähteä. Tilalle tuli Kvikin kaapisto mustilla Mano Sera -ovilla. Tässä kyllä miehen mielipide voitti - itse aloin viime metreillä vähän hannata, kun ajattelin, että pelkkä mattamusta pinta isossa kaapistossa voisi olla aika...no, musta aukko. Onneksi näin ei käynyt, mutta olivat ne Kirenan mustat Jugend-liukuovetkin ihan kivat...

Yllätyin muuten jonkin verran, kun kaapit toimitettiin - lähetti lastasi talon eteen miljoona pientä litteää pahvilaatikkoa, joista ei kyllä parhaallakaan tahdolla olisi arvannut, että niissä on vaatekaappi. Onneksi talossa on insinööri...Mutta kylläpä kesti kaapiston kokoaminen, ja jos huushollissa asuisin vain minä, kaappi olisi kyllä edelleen osissa (ja minä nurkassa itkemässä tai jotain..)!

Makuuhuoneen uudet vaatteet

Vihdoinkin makuuhuoneemme alkaa näyttää siltä kuin pitääkin! Poissa ovat hirmulikaiset, vuodelta -91 peräisin olevat harmaanvaaleat kangastapetit, kulahtaneet maalit ja valkoinen vaatekaappi. Vain katto, väliovet ja alkuperäinen parketti jäivät (ainakin vielä) entiselleen. Kyllä tätä on jo odotettukin. Harlequin-tapetinkin tilasin jo likemmäs 1,5 vuotta sitten (!) Wallpaper Directistä. Mutta kun asia kerrallaan mennään eikä aikaa ole liiemmälti (joskus sillä ajalla tehdään muutakin kuin remppaa), niin hyvää saa odottaa! Viimeksi eilen löytyi Luhta Homen päiväpeitto.

Kuvan oranssit kankaat olen ostanut Eurokankaasta jo joskus neljä vuotta sitten. Silloin niistä ei tehty mitään vaikka piti, mutta nyt niistä tulee tyynyt! Ja ehkä istuimen päälliset muutamiin puutuoleihin. Tyynyt saattavat kuvassa näyttää oudohkoilta, koska niihin on vain kääräisty kankaat päälle. Stailausta nääs. Vielä kun saisin ommeltua ne.

Makuuhuoneen nurkkaan on päässyt vanhemmiltani saatu vanha Kalle-tuoli (50-luvulta?), joka on päällystetty elämänsä aikana useita kertoja. Miksihän sitä muuten sanotaan Kalle-tuoliksi, äsken googlasin Kallea ja sain tulokseksi vain Kalle-nimisen puutuolin?

Aika näyttää, tuleeko makuuhuoneeseemme sängynpääty ja/tai yöpöydät. Toistaiseksi yöpöydän virkaa toimittaa edesmenneen mummuni rakastettavan ihastuttava hatturasia, jota tähän mennessä olen joutunut säilyttämään vaatehuoneessa (mitä tuhlausta!). Mitään varteenotettavia vaihtoehtoja ei ole vielä löytynyt; Ikeasta ei saa kuin jo valmiiksi hajalla olevan näköisiä (katsokaa nyt niitä niiden mallikappaleita!) ja muuallakaan emme ole törmänneet "vaativaa makuamme" vastaaviin ratkaisuihin. Tämä oli siis vitsi. On vaan hankala lähtökohta sisustamiselle se, kun taloudessa asuu kaksi erittäin vahvat mielipiteet omaavaa, itsepäistä ihmistä!

Tyrnit tallessa!

Takapihan tyrnimarjat on nyt napsittu säilöön! Poiminta-aika meidän tyrnillämme oli viime viikonloppuna (vko 34), liekö se sitten oikea aika, ainakin tuntuivat kypsiltä.

Olin niin rapukestitouhuissa kiinni, etten kyllä osallistunut poimintaan millään lailla. Mies ja poikanen yhteistuumin taivuttivat pitkät oksat kaarelle alas, jotta hehkuvan oranssit marjat sai poimituksi vyölle sidottuun kahvalliseen poimintakulhoon (Tupperwaren leivontakulho oikein hyvä tässä..).

Koko meidän tyrnisaaliimme meni tehosekoittimen kautta sokerilla höystettynä soseeksi, joka siivilällä paseerattiin (poistettiin siis marjojen kuoret ja siemenet) ja sitten pakastettiin. Sose on uskomattoman hyvää! Siihen kun lisää vettä ja vielä hiukan sokeria, saa aivan mielettömän herkullista mehua.

Osa soseesta meni miehen toimesta pakastimeen aika isoissa erissä, kunnes keksin, että pienempiä määriä on helpompi ottaa käyttöön, kun pakastaa soseen ensin jääpalamuottiin. Näin olen tehnyt vauvanruoillekin aikoinaan. Jääpalan kokoiset kuutiot siirretään jäädyttyään isompaan rasiaan, ja kuutioita voi ottaa pakasteesta käyttöön haluamansa määrän.

Helan går!

Otetaas taas - eiku otetaas uusiksi tarkoitin, meinaan rapujuhlamenu. Taannoinhan kerroin järjestäväni työporukalle rapukestit, mutta silloin oli vielä menu aika hakusessa. Nyt on juhlat juhlittu ja ravut sekä muut herkut taiteiltu masuihin, joten tässä vielä toteutunut ruokatarjoilu. Kaikki ruuat saivat kovasti kehuja! Meitä oli yhteensä yhdeksän, mutta alla menu neljälle.

Rapuillallinen

Alkuruoka
Vuohenjuusto-porkkanakeitto
(Ohje OLI lehdestä, mutta nyt jouduin kyllä vetämään sen hatusta...Hukkasin näköjään sen naistenlehden jo.)

800g porkkanoita
1 sipuli
7 dl kasvislientä
125 g vuohen tuorejuustoa (Chavroux)
suolaa, mustapippuria

Kuullota sipulikuutiot kattilassa öljyssä. Lisää mukaan porkkanat paloina ja keitä pehmeiksi kasvisliemessä. Kun vihannekset ovat pehmenneet, lisää sekaan tuorejuusto ja surauta sauvasekoittimella tasaiseksi ja hienoksi. Mausta ja tarjoile esim. tuoreen, rapeakuorisen vaalean leivän kanssa.

Pääruoka I
Suomalaisia täplärapuja (5 rapua / ruokailija) Täällä rapujen keitto-ohje
silputtua tilliä
paahtoleipää
voita

P.S. Meillä ei muuten noita rapuleipiä tehty...Kaikki söivät pyrstö- ja saksilihansa kyllä saman tien, kun saivat ne raksittua ulos. Ei siinä paljon rapuleipiä maltettu kokoilla!

Pääruoka II
Lohta ja vihanneksia inkiväärillä maustetussa kastikkeessa
(Ja taas kerran: hukkasin alkuperäisen ohjeen jo ennen näitä juhlia, mutta hyvä oli näin!)

1 lohifileen annospala nahkoineen/ruokailija
1 purjosipuli
3-4 banaanishalottisipulia lohkoina
1 dl tuoretta, silputtua korianteria
1/2 vihreä chili

Maustekastike:
n. 1 rkl raastettua inkivääriä
1/2 dl soijakastiketta
3/4 dl vaaleaa balsamicoa
hiukan sokeria

Anna maustekastikkeen kiehua hiljalleen 10 min. Leikkaa sillä aikaa sipulit (purjo renkaiksi ja sipuli pieniksi lohkoiksi) ja korianteri ja sekoita ne keskenään kulhossa. Lisää joukkoon siivutettu chili, josta on poistettu siemenet. Siivilöi maustekastikkeesta inkivääri pois. Kaada kuuma kastike kulhoon muiden ainesten päälle ja sekoita.

Leikkaa foliosta ja voi- tai leivinpaperista reilunkokoisia "neliöitä". Ota esim. syvä lautanen, johon laitat folioneliön alimmaiseksi ja voipaperin sen päälle. Kokoa syvennykseen yhden syöjän annos: lohipala kahdessa osassa nahka alaspäin, ja päälle sipuliseosta ja kastiketta. Tee tällainen nyytti jokaiselle ruokailijalle, ja paista nyytit uunissa 225 asteessa puolisen tuntia. (P.S. Leikkaa nyyttien leivinpaperitupsut niin lyhyiksi, etteivät ne syty palamaan uunissa!! Nimim. Meinasin polttaa keittiöni)

Voit tarjota esim perunoiden kanssa (meillä mentiin ilman, mutta leipää ja luomukirnuvoita oli!)

Jälkiruoka
Roseeviinillä hyytelöityjä mansikoita ja appelsiinivaniljavaahtoa
(Tämä ohje on Kotivinkistä, kokki Henri Alénin käsialaa)

Mansikat:
200 g mansikoita
3 dl roseeviiniä
1 dl vettä
1 dl sokeria
4 liivatelehteä

1. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Poista mansikoista kanta ja leikkaa marjat lohkoiksi.
2. Kiehauta vesi ja sokeri kattilassa. Lisää joukkoon roseeviini ja liivatelehdet. Sekoita seosta varovasti lusikalla, kunnes liivakot ovt sulaneet nesteeseen.
3. Lisää kattilaan mansikat ja anna niiden imeä itseensä lientä huoneenlämmössä noin 10 minuuttia.
4. Annostele marjat laseihin. Laita lasit hyytymään vähintään neljäksi tunniksi.

Appelsiini-vaniljavaahto:
2 dl kermaa
100 g mascarponejuustoa
1/dl appelsiinimehua
2 rkl sokeria
yhden appelsiinin raastettu kuori

1. Vaahdota kerma pehmeäksi vaahdoksi. Vaahdota toisessa kulhossa mascarpone, appelsiinimehu, sokeri ja appelsiininkuori keskenään.
2. Yhdistä vaahdot toisiinsa varovasti sekoittaen.

Annostele reilu nokare vaahtoa mansikoiden päälle ja tarjoile!

Juomaksi
valkoviiniä (laatuja aika monta eri, koska oli nyyttäriperiaate - ainakin Rieslingiä ja Petit Chablis'ta vieraat toivat)
snapsia pyrstöille
olutta
vettä
vichyä
jälkiruoan kanssa romanialaista Murfatlar Late Harvest Chardonnayta

Juomalauluja

Helan går!

Helan går
sjung hoppfalleri fallerallala,
helan går
sjung hoppfallerallala.
Och den som inte helan tar
han heller inte halvan får.
Helan går!
Sjung hoppfallerallalej!

Mörri-Möykyn pullo

Korpikuusen kannon alla
on Mörri-Möykyn kolo.
Siellä on piilo ja piilossa pullo, peikolla hilpeä olo.
Piti pau piti pau
pili pali pippan,
piisaako pullossa nestettä, Mörri-Möykky se pienet ottaa aina, kun ei ole estettä.

Täältä niitä löytyy lisää!